Haikeutta ja valvottuja öitä – ajatuksia päiväkodin aloituksesta

Viikonloppuna iskeneestä takatalvesta huolimatta  hymy on ollut monena päivänä herkässä. Herkässä positiivisella tavalla, mutta osittain myös haikealla. Lauantaina se iski, juuri kun olin kömpinyt sänkyyn nukahdettuani ensin sohvalle. Mies oli poissa ja Gia tuhisi unta huoneessaan. Tajusin, että jäljellä on enää pari hassua kuukautta, ennen kuin Gia aloittaa päiväkodin ja meidän arki mullistuu ihan kokonaan. Ei enää tule maanantain nalle-kerhoja, tiistain aamuista muskaria tai torstain perhekerhoa. Iski totaalinen herääminen ja henkesäsalpaava haikeus. Jäin miettimään näitä menneitä vuosia (tai ehkä paremminkin vielä kuukausia, sillä vasta heinäkuussahan tuo pieni täyttää kaksi..) ja meidän ihanaa ja välillä ihan mielettömän väsyttävää arkea. Sotkuista, itkuista ja heräämisistä huolimatta tämä aika on ollut mun elämäni parasta ja se on pian tulossa päätökseen. Se tuntuu todella isolta asialta, vaikka tosiasiassa tiedänkin että pian se uusi arki on sitä normaalia arkea.

Ja tiedän myös, että päiväkoti jossa Gia aloittaa on ihan mahtava eikä sen suhteen tarvitse kantaa huolta. Me haettiin kahteen kunnalliseen päiväkotiin ja yhteen yksityiseen vuoden alussa. Kävin yksityisen avoimissa päivissä ja mietin jo silloin, että meitä tuskin kohtaa onni sen suhteen. Kyseinen päiväkoti on tosi haluttu ja tiedän useiden jonottavan sinne vuosia. Mietittiin siis, että myös kunnalliset ovat epäilemättä loistavia ja jäätiin odottelemaan päätöstä. Saatiin muutama viikko sitten kirje kotiin ja Gialle oli myönnetty päiväkotipaikka isohkosta päiväkodista, sellaisesta joka ei ollut meidän toivelistalla. Tiesin kyllä että läheskään kaikilla ei käy sellainen tuuri, että lapsi pääsisi juuri siihen toivottuun paikkaan, mutta olin jutellut useiden vanhempien kanssa ja heistä jokaisen lapsi oli saanut toivotun paikan. Ensi harmitti, mutta tarkemmin mietittyämme todettiin että paikassa on paljon hyviäkin puolia. Huonoja myös, sillä ensisijaisesti toivoimme Gialle päiväkotipaikkaa pienestä päiväkodista ja tämä meille valikoitu paikka ei sitä ole. Mutta kuten sanottu, uskon täydestä sydämestä, että jokainen kunnallinen täällä on myös hyvä ja laadukas paikka.

Viikko sitten maanantaina sain puhelun vieraasta numerosta ja kävi ilmi, että Gialle haluttiin tarjota paikkaa yksityisestä päiväkodista johon olimme myös hakeneet. Olin jo ajatellut sen junan menneen, joten koko päiväkotikuvion käsittely alkoi uudelleen, oltiinhan me jo kerran asennoiduttu isoon kunnalliseen päiväkotiin. Yksityisen päiväkodin kohdalla on myös mietittävä sitä taloudellista puolta, se kun maksaa väistämättä kunnallista enemmän. Juteltiin isovanhempien ja ystävien kanssa, mietittiin yhdessä ja kysyttiin Gialta – että sano nyt kumpaan haluat, heh 😀 Aika yksimielistä porukkaa meidän lähipiiri, sillä jokainen oli yksityisen kannalla. Se, että kyseessä on kielikylpypäiväkoti tulee maksamaan itsensä takaisin varmasti monellakin tapaa tulevaisuudessa. Lisäksi eräs äiti, jonka kaikki lapset kyseisessä päiväkodissa ovat mainitsi pienen paikan etuna äärettömän hyvän hygienian. Harvat päiväkodeissa jylläävät taudit löytävät sinne ja heidän perhe on välttynyt useilta flunssilta, täiltä ja oksennustaudeilta. Siihen siis lopulta päädyttiin ja nyt tuntuu astetta kevyemmältä tuleva kesän jälkeinen aika. Vaikka silti, mä tuun olemaan just se äiti joka pillittää heti kun sulkee aamulla päiväkodin oven takanaan.

 Kuvat meidän maanantai-illan retkeltä kanoja katsomaan – upea ilta-aurinko ja iloinen taapero. <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *