Joulun saldo

Liian aikaisia herätyksiä. Gia sai viime viikon torstaina influenssarokotteen vahvisteen ja on sen jälkeen herännyt joka aamu 4-5 välillä! Mietin että voiko aamujen aikaistuminen johtua rokotteesta vai mistä tässä nyt on kyse..

Seitsemän ajettua kilometriä aattona. Vietettiin päivä ja ilta mun vanhempien luona eikä matkaa heidän luokseen ole kuin muutama kilometri. Sitä osaa kyllä arvostaa viikoittain, etenkin kun eräs taapero ei viihdy takapenkillä. Joulupäivänä ajettiin Tammisaareen ja molempiin suuntiin Gia nukkui, kerrankin näin!

Vain kahta eri laatikkoa – punajuuri sekä porkkana. Perunalaatikkoa tuli syötyä joulupäivänä eikä lanttulaatikko kuulu lemppareihin. Kalat on ehdottomia lemppareita joulupöydässä ja niitä onkin tullut ahmittua useampana päivänä! 

Yksi joulun ihme, kun rakas ystäväni synnytti aattona terveen, suloisen tytön.<3

Lahjat, mitkä todella tuli tarpeeseen. Olin toivonut uutta yöpukua, kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa jossain muodossa ja nahkakäsineitä. Sain ne kaikki ja paljon muutakin oikeasti tarpeellista. Eikä mikään taida voittaa sitä pehmeää pakettia minkä sisältä paljastuu rakkaan mummun kutomat villasukat.<3

Konvehdit, joita on tullut syötyä todella vähän! Levillä syötiin lähes joka päivä rasiallinen konvehteja joten kiintiö saattoi tulla täyteen, koska viime päivien aikana ei ole tullut mieleenkään kaivella suklaarasioita esille.

Kolme elokuvaa, joista kaksi on ollut jouluisia ja yksi kaikkea muuta. Parasta on ollut iltaisin käpertyä sohvalle vatsa täynnä ja tuijottaa ruudusta jotain kepeää.

Yksi kadotettu ja sittemmin löydetty auton avain. Meillä on erään surkean sattuman johdosta vain yksi auton avain ja tänään meinasi käydä niin, että sekin olisi ollut long gone. Olin kaivanut taskusta puhelinta kesken lenkin ja avain oli tippunut sieltä, onneksi löysin avaimen lojumasta maasta ennen kuin kukaa ehti napata sitä talteen. Täytyy vakavasti harkita toisen avaimen teettämistä..

Onnellinen ja niin reipas taapero, joka nautti sydämensä kyllyydestä ihan kaikesta. Sydän pakahtui moneen otteeseen kun katsoin tarmokasta pientä tyttöä hakemassa lahjoja ja kantamassa niitä saajilleen, tutkimassa lahjaksi saatuja lelujaan ylähuuli keskittyneesti lipalla juoksemassa sekopäisenä ympäri isoa olohuonetta kikatellen ja pyörien ympyrää. Tuntuu että tänä jouluna tuntui pitkästä aikaa samalta kuin joskus vuosia sitten ja se oli puhtaasti Gian ansiota. Mikään ei ole kauniimpaa kuin iloinen ja onnellinen lapsi.

Olipahan ihana joulu.