Juhannus

Huh, kuinka ihanaa olla kotona. Juhannus oli myös ihana, juuri sellainen kuin sen toivoin olevan – edes perjantain sade ei harmittanut. Meidät kutsuttiin Gian kanssa Pohjanmaalle ystäväni äidin luokse nauttimaan luonnosta, ruuasta ja kuvissa näkyvistä upeista eläimistä. Oli rentouttavaa mutta samalla äärimmäisen kuormittavaa, nimittäin olla monta päivää yksin vetovastuussa lapsesta jonka energiat tuntuu triplaantuvan päivä päivältä. Se vie täysin mehut. Hetket iltaisin vauvojen nukahdettua oli odotettuja. Istuttiin saunassa kylmien juomien kanssa ja katseltiin ulkona riekkuvaa myrskyä. Se oli ihanaa. Saunailta ystävän kanssa, päiväunet tai rauhassa syöty päivällinen – kaikki mikä on ennen lasta ollut itsestäänselvää, arvottuu nykyään huomattavasti korkeammalle.

Koska oma sänky ja puhtaat pellavalakanat kuulostaa juuri nyt aika houkuttelevalta (tai itseasiassa mikään ei kuulostaa yhtä hyvältä) on varmaan paras siirtyä juhannustunnelmista peiton alle.