Kantoreppu olikin hyvä ostos

Siitä on varmaan aika tarkalleen vuosi kun pyörittiin – minä kirjaimellisesti sen valtavan vatsan kanssa – kaupoilla ostamassa viimeisiä hankintoja vauvalle. En ollut tuohon aikaan suonut ajatustakaan kantorepuille saati miettinyt sellaisen ostamista, mutta kaupassa tuli hyvässä tarjouksessa tuo BabyBjörnin sellainen vastaan. Googlettelin siinä kaupassa reppu käsissäni ja vertailin pikaisesti kantoreppuja, kunnes aikani pähkäiltyäni päätin vain ostaa repun. Syteen tai saveen, se selviäisi sitten aikanaan.

Tuo kyseinen One -reppu on tarkoitettu aina vastasyntyneestä kolmevuotiaalle lapselle ja me taisimme kokeilla sitä vain pari kertaa Gian ollessa aivan pieni, jonka jälkeen reppu unohtui kaappiin. Tuolloin voimia vei itkut, joihin ei auttanut mikään. Ei edes repussa kantaminen. Muistin repun olemassaolon jälleen keväällä, kun päätettiin lähteä pienelle patikkaretkelle. Ei niin pieni vauva oli yllättävän helppo asetella etupuolelle kasvot menosuuntaan, mutta itselle asento ei ollut järin mukava. Gian jalat kolisivat reisiini ja jouduin jatkuvasti miettimään askellustani. 

Juhannusviikonloppuna reppu oli kuitenkin menestys. Asetin Gian selkäpuolelle ja meno oli täysin eri kuin aiemmin keväällä. Jaksettiin reippailla luontopoluilla kahtena päivänä putkeen ja hiki nousi pintaan kymmenen kilon lisäpainosta, eikä huonon asennon vuoksi. Tyyppi vaikutti myös nauttivan ja puhua pälpätti vauvakielellään koko matkan ajan. Iloista kiljuntaa ja pomppimista aiheutti kun keksin leikkiä hevosta – ei ehkä olisi pitänyt.. Nyt kantoreppu pääsee ehdottomasti aktiiviseen käyttöön, niin helppoa ja vaivatonta sen kanssa oli. Ja jes, tuote mikä ei jäänytkään pölyttymään kaappiin!