Lunta kohti

Muutaman tunnin päästä startataan auto kohti Leviä, tai oikeastaan kohti Sipolaa, missä yövytään ennen kuin jatketaan määränpäähän. Joka kerta lähtiessä pidemmäksi aikaa pois, tulee yllätyksenä se tavaran määrä mitä vauvan kanssa täytyy pakata mukaan. Miten niin pieni voi tarvita niin paljon mukaan!  Mistä päästään siihen, että koska tiedän olevani maailman surkein pakkaaja, voisin aloittaa sen hyvissä ajoin. Koska juuri tällä hetkellä makoilee matkalaukku avonaisena olohuoneen lattialla – puolityhjänä. Myös pää lyö tyhjää sen suhteen mitä sinne pitäisi laittaa. 

Eikä matkalaukun sisältö suinkaan ole ainoa stressin aihe, sillä Gigi on viime viikkojen aikana alkanut kiukuttelemaan autossa ja toivon todella että matka taittuu edes suhteellisen rauhallisesti.

Huonoista lähtövalmisteluista tai mahdollisista kiukutteluista huolimatta – odotan niin paljon Lappia!