Milloin on oikea aika viedä vauva hoitoon yön yli?
Gia on ollut yhdeksän ikäkuukautensa aikana useasti hoidossa isovanhemmillaan, yleensä viikoittain. Milloinkaan ei hoitoon jättäminen ole tuntunut pahalta tai ahdistavalta, päinvastoin. Aina on tiennyt että tyttö on hyvässä ja turvallisessa paikassa. Yön yli hoidossa hän on ollut kerran, nelikuisena. Tuolloin kyseessä oli tapahtuma, mihin olimme ilmoittautuneet jo ennen kuin tein positiivisen raskaustestin. Tosin siitä huolimatta, olisimme sen voineet jättää väliin, mikäli yön yli hoitoon jättäminen olisi tuntunut väärältä. Päivän tullessa en kuitenkaan kokenut pahaa mieltä hoitoon jättämisestä.
Veimme Gigin alkuillasta mummolaan ja palasin itse aamulla aikaisin vauvan luokse. Yö oli mennyt hienosti mummin kanssa – vastassa oli iloinen ja hymyileväinen tyttö. Vauvan käytöksessä emme huomanneet mitään poikkeavaa päivän (tai seuraavien päivien) aikana. Sen jälkeen tarvetta yökyläille ei ole ollut, kunnes tänään. Vietän tänään omia kolmekymppisiäni ja juhlat on jo useita kuukausia sitten lyöty lukkoon. Paikka varattu, catering tilattu jne. Ja niin myös varasimme Gigille yöpaikan ukkilasta jo hyvissä ajoin.
Silloin tuntui että juhliin on ikuisuus. Oli aikaa valmistautua henkisesti yöhön ilman vauvaa. Viime viikkojen aikana kuitenkin ajatus siitä, että Gigi olisi yön muualla kuin kotona, alkoikin tuntumaan puristavan ahdistavalta. Eroahdistus ja vierastus ovat olleet viime aikoina pinnalla ja lähes jokainen lähietäisyydelle eksynyt mies on aiheuttanut sydäntäsärkevän huudon. Aiemmin naiset ovat olleet suosiossa mutta nyt jopa vauvauinnin naisohjaaja on ollut huutoitkun syynä. Sanomattakin selvää, että vallitsevan tilanteen vuoksi yökyläily on ajatuksena tuntunut kammottavalta. Ja se, että viettäisin omia juhliani murehtimalla kuinka pienellä menee, ei tunnu erityisen kivalta.
Mä olen koko tämän yhdeksän kuukautta kestäneen äitiyden aikana ajatellut, että teen niin asiat niin että ne tuntuvat musta itsestä hyvältä. Mitään en väännä väkisin vain siksi että jossain neuvotaan niin. En myöskään ole tekemättä jotain, koska jotkut muut ovat tekemättä. Paljon puhutaan ja kiistellään siitä, milloin vauvan voi laittaa hoitoon ensimmäistä kertaa ja siitä olkoon jokaisella oma, itselleen sopiva ja sovellettava mielipide. Kun Gia aikoinaan oli yön yli hoidossa, ei se aiheuttanut ahdistusta ja siitä on edelleen näin jälkikäteenkin hyvä mieli. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tunnu oikealta jättää vauvaa yön yli hoitoon. Onneksi meillä on niin onnellinen tilanne, että isovanhemmat pääsevät hoitamaan naperoa tänne meille ja valvovat vauvan unta kunnes tulemme kotiin.
Sillä yksikin aamu ilman iloista ätätt-ätättä-ätää-tä ei tunnu edes ajatuksen tasolla oikein miltään.
