Öisin nukutaan – vai miten se nyt menikään?

Terveisiä sairastuvalta! Ensin iski muutaman päivän mittainen migreenkohtaus, mikä ei tuntunut talttuvan millään. Ja kun se sitten vihdoin talttui, iski vuosisadan vatsaflunssa. Vieläkin on monen päivän syömättömyyden takia voimat aivan finaalissa, mutta suunta ja olo sentään parempaan päin. Öisin ei ole siis tämä äiti nukkunut hetkeen, mutta mites vauva?

Gigi oppi seisomaan muutama viikko sitten ja siitä se sitten lähti. Iltaisin kun tyyppi viedään unille, noustaan pinniksessä seisomaan muutamia kertoja, kikatusten kera. Ja tämä on mun mielestä vain todella suloista, eikä siinä oikein voi olla nauramatta kun napero kiljahtaa ilosta joka kerta kun huoneeseen menee. Viimeistään puolen tunnin iltajumppailun jälkeen uni vie kuitenkin voiton. Nyt täytyy kyllä koputtaa puuta, mutta yöt on olleet jo pitkään hyviä. Siitä huolimatta, että seisomaan opittuaan on napero harrastanut sitä myös öisin. Ensimmäinen edistys parempien öiden suhteen oli se, että Gigi siirrettiin omaan huoneeseen. Unikoulua jatkettiin, mutta takapakkia otettiin kun napero sai flunssan. Sain vinkin, että tutti kannattaisi jättää öisin pois mutta flunssa sotki hieman suunnitelmia ja päätettiin luopua unitutista heti Gigin tervehdyttyä.

Ei kuitenkaan ehditty toteuttaa tätä, sillä tyyppi päätti itsenäisesti hylätä tutin. Nykyisin ei kelpaa tutti enää öisin saati päivisin. Ja siitä lähti oikeastaan ne paremmat yöt. Nyt meillä nukutaan pääosin niin, että Gigi nukkuu 19.30-03, jolloin käyn laskemassa vauvan takaisin makuulle ja sanon että nukutaan. Tämän jälkeen herätään viiden maissa, jolloin annan maidon. Muutama edellinen yö tosin on nukkua posotettu suoraan sinne viiteen asti – hallelujah! Täytyy pitää peukkuja että jatkuisi samalla kaavalla. Vai sittenkin pelätä pahinta? 😀