Onnelliseksi tekee nyt x 3

Ystävät

Vanhat ja uudet. Läpi odotusajan koin olevani jossain määrin yksinäinen. Ehkä siksi, että kukaan läheinen ei ollut samassa tilanteessa, jakamassa samoja asioita. Ehkä siksi, että käsittelin raskauden mukanaan tuomia tunteita oman pääni sisällä, jakamatta niitä tarpeeksi. Vaikka näin tunsin, tiesin etten missään vaiheessa ollut yksin, se oli vain se tunne. Ehkä se (-kin) kuului asiaan, vain niiden satojen muiden tuntemusten lisäksi. Mietin myös, miten asiat olisivat vauvan syntyessä. Olisinko vielä entistäkin yksinäisempi, kun viettäisin päivät vauvan kanssa? Päinvastoin. Tuntuu että näen ystäviä nyt enemmän kuin raskausaikana, niitä vanhoja ja myös uusia, joiden kanssa jakaa vauva-arkea. On ihanaa huomata miettivänsä päivittäin sitä, miten upeita tyyppejä on elämäänsä saanut.

Lapin matka

Lähdetään ystävien kanssa joulukuun alussa Lappiin ja se on ensimmäinen kertani siellä. Lumikenkäilyä, hiihtämistä ja kuumaa kaakaota mökissä, villasukat jalassa. Toivottavasti siellä on jo kunnon talvi silloin. Ihan vähän myös jännittää, miten vauvan kanssa sujuu niin pitkä automatka ja sekin, osaanko pukea niin pienen ihmisen oikein sellaisissa pakkaslukemissa.

Cashmere 

Syksyssä parasta pukeutumisen suhteen on neuleet, ja ihan erityisesti cashmerevillaiset sellaiset. Ostin niitä viime vuonna muutamia ja käytin jokaista varmasti viikoittain. Eikä yhdessäkään näy vielä käytönjälkiä. Täydellinen sijoitus, mihin tekisi mieli kääriytyä jokaisena päivänä. Ja koska pimenevät koti-illat, kynttilät ja kuuma tee sohvan nurkassa, tekisi ehkä mieli hankkia myös cashmere oloasu…

+ bonus
Leivänpaahdin – tänään ensimmäiset leivät yli puoleen vuoteen paahdettuna. Miten ihmeessä pärjättiin noin kauan ilman!