Viime päivien ja erityisesti öiden aikana meillä on nukuttu huonommin kuin koskaan. Syntymästään asti Gigi on toki heräillyt öisin mutta että tätä tahtia, huh. Nukkumaan puolivuotias on mennyt jo kuukausien ajan säännöllisesti 19-19.30 ja siitä hyvällä tuurilla nukkunut ainakin 3-4 tuntia ennen ensimmäistä syöttöä. Nyt tilanne on ollut jo useamman päivän ajan se, että tyyppi herää kellontarkasti tunti nukahtamisen jälkeen ja itkee sydäntäsärkevästi kunnes minuuttien hyssyttelyjen tai viimeistään luovutusvoittona hänelle, rinnan tarjoamisen jälkeen hän simahtaa uudestaan. Kunnes taas herää reilun tunnin päästä itkemään ja tätä jatkuu samalla rytmillä läpi yön. 

Nälkä vauvalla ei tällä tahdilla ole, se on varma, joten ilmeisesti kyseessä on nyt jotain eroahdistusta? Tai mistä näistä nyt tietää, tietäisikin! Nyt ollaankin vähän kysymysmerkkeinä, että miten lähdetään öisiä heräilyjä hoitamaan vai lähdetäänkö. Vaikka moni suositteleekin, puuron tankkaus illalla ei ainakaan ole ratkaisu, koska tämä tyyppi ei todellakaan suostu sitä syömään, ei sitten missään muodossa. Kokeiltu on eri puuroja, tuunattuna marjoilla, soseilla ja hedelmillä sekä uunissa paistettuja kaura-banaanipötköjä. Ei kelpaa niin ei kelpaa.

Siihen saakka kunnes keksitään ratkaisu uniongelmiin, kerron omat keinoni joiden avulla helpotan ja jaksan rikkonaisia unia.

– Korvatulpat. En tajua miten mä olen koskaan pystynyt nukkumaan ilman näitä, siis edes ennen vauvaa. Vaikka heräilyjä on paljon, rauhoittaa ja hiljentää korvatulpat ympäristön auttaen saamaan unesta nopeammin kiinni.

– Liikunta ja ulkoilu. Jos on päiväkin, etten liiku tai pääse ulos, näkyy se heti unenlaadussa. 

– Kamomillatee. Yritän juoda joka ilta ison kupin tätä ja nukahtaminen on huomattavasti helpompaa. Niinä iltoina kun unohdan teen, saatan pyöriä sängyssä ikuisuuden.

– Magnesium. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista jutuista, mitä uneen tulee. Sama homma kuin teen kanssa, jos tämän unohtaa saa unohtaa myös helpon nukahtamisen. 

– Kännykkä ja tietokone pois hyvissä ajoin. Meidän makuuhuoneessa ei koskaan ole puhelinta tai konetta ja pyrin siihen etten selaile puhelinta ainakaan tuntiin ennen kuin menen nukkumaan. 

– Lukeminen. Paras unilääke on hyvä kirja. Onkohan mitään niin ihanaa (no on varmaankin) kuin kaivautua unutuvapeiton alle pehmeän yövalon loisteeseen ja ahmia esim Lars Keplerin uusinta. Huono juttu on tosin se, että uni tulee yleensä parin sivun jälkeen eikä lukeminen etene.

Parempien unien toivossa siirryn nyt pois koneelta ja teeveden keittoon.