Päiväunet, nukuttaminen ja yöheräilyt. Kaikki uneen liittyvä on jatkuvasti tapetilla kun elää pienen vauvan kanssa. Vauvan unen ja myös sen oman unen merkitys kasvaa samaa vauhtia kuin huonosti nukuttuja öitä on takana. En ole koskaan kaivannut jaksaakseni pitkiä yöunia, olen jaksanut suhteellisen energisenä jopa alle seitsemän tunnin unilla. Nukahtaminen on kuitenkin ennen vauvaa ollut ajoittain hieman hankalaa ja välillä tuli tuijoteltua kattoa ja kelloa vielä aamuyöstä. Niin tai näin, en uhrannut etukäteen kovin paljon ajatuksia vauvan nukkumiseen ja hyvä niin. Ei ollut mitään oletuksia tai odotuksia unien suhteen. 

Aivan ensimmäisten kuukausien ajan (poislukien pari ensimmäistä viikkoa…) nukuttiin muutamalla yöherätyksellä suhteellisen hyvin. Kolmen kuukauden jälkeen yöt muuttui ja nyt ollaan menty vaihtelevasti. Toisina öinä herätään vain pari kertaa syömään ja toisina ähistään ensimmäisestä herätyksestä asti aamuun asti niin, ettei kukaan pysty nukkumaan kunnolla. Korvatulpat ovat olleet pelastus, niiden ansiosta nukahdan nopeasti ja kuulen kuitenkin vauvan äänet tarpeeksi hyvin, mutta säästyn ylimääräisiltä mölyiltä.

Viime yönä päätin kirjata ylös herätykset ja tässäpä meidän kulunut yö nukkumaanmenosta alkaen.

Klo 18.50. Siirrytään yöpesuille, vaipanvaihtoon ja yöpuvun vaihtoon. Syötän vauvan olohuoneessa, aina hämärässä, jotta osataan rauhoittua ja ehkä (toivottavasti) tiedostetaan se, että kohta mennään unille. Hieman ennen puoli kahdeksaa vauva on syönyt ja siirrän vetovastuun iskälle. Lähden itse leffaan ystävän kanssa ja iskä laittaa vauvan nukkumaan puoli kahdeksan jälkeen. Nukahtaa kuulemma välittömästi.

Klo 22.20. Tulen kotiin ja tiedustelen vauvan tilanteen. Nukkunut koko ajan hiiskumatta. Ei mene kuin viisi minuuttia ja vauva alkaa kitistä sängyssään. Nostan vauvan syömään sängylle ja nopeasti tankattuaan lasken hänet takaisin nukkumaan. Uni jatkuu heti. 

Klo 01.15. Olen itse mennyt nukkumaan ennen puoltayötä ja herään syvästä unesta. Kuulen korvatulppien läpi pinnasängystä vaimeaa kitinää. Käyn nostamassa vauvan viereeni syömään ja jälleen nopean, viiden minuutin tankkauksen jälkeen hän on valmis jatkamaan uniaan. Nousen itse vessaan ja juomaan vettä. Palattuani sänkyyn saan välittömästi unesta kiinni.

Klo 03.20. Herään kolinaan ja ähinään. Nousen katsomaan ja päästän äänettömän spontaanin naurahduksen. Vauva on kääntynyt poikittain sängyssään ja heiluttaa raajojaan hieman liian vauhdikkaasti siihen nähden, että kello on vasta vähän yli kolme. Syötän jälleen ja laitan takaisin nukkumaan, saan taas itse nopeasti unen.

Klo 4.45. Vauva itkee. Yritän tarjota ensin tuttia, mutta kitinä jatkuu sen läpi. Sanotaan että ihmisen suolisto herää neljän jälkeen ja ainakin meidän tytön kohdalla tämä taitaa pitää paikkansa. Vauva päästelee ilmaa vatsastaan antaumuksella ja on pian täysin hereillä sen takia. Syötän ja yritän laittaa takaisin nukkumaan, tuloksetta. Ähinä, puhina ja ölinä jatkuu. Ensin kiljutaan, sitten jutellaan itsekseen. Käyn vaihtamassa vaipan, jos siitä olisi apua. Ei ole. Lopulta vajaan tunnin jälkeen luovutan ja nostan vauvan viereeni, jos rauhoittuisi siihen. Jaat vispaavat, kädet huitovat ja tutkivat kasvojani. Kunnes vihdoin, en tiedä kuinka pitkän ajan jälkeen vauva rauhoittuu ja nukahdamme molemmat.

Klo 8.20. Herään pienen käden läsähtäessä kasvoilleni – on aika nousta.