En oikein usko uuden vuoden lupauksiin. Tipattomat, herkuttomat ja lihattomat lässähtäisi omalla kohdallani hyvin nopeasti, jos lupaisin vuoden viimeisenä päivänä viinistä tai korvapuusteista luopua. Kuitenkin uusi vuosi on aina uusi mahdollisuus. Mahdollisuus syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja kiroilla vähemmän. Toki näitä voi toteuttaa ihan ilman vuoden vaihtumistakin, mutta jotenkin siinä vuoden vaihtumisessa on jokin maaginen tunne jostain uudesta.

Päätin itse jälleen kerran olla tekemättä lupauksia. Sen sijaan esitän itselleni toiveita ja odotuksia tulevalle vuodelle. Ja muutaman päätöksen myös tein, koska on sellaisia asioita jotka vain yksinkertaisesi täytyy saada hoidettua kuntoon.

• Opintojen päättäminen. Tämä ei ole toive valmistumisesta vaan konkreettinen päätös saada asia hoidettua. Sehän kuitenkin vaatii vain puuttuvien opintopisteiden keräämistä, eli muutamien valinnaisten kurssien suorittamista.
• Aktiivinen ja monipuolisempi liikkunta. Salikortti lepäilee edelleen käyttämättömänä lompakossani ja tähän toivon totisesti muutosta. Pitkät vaunulenkit kuuluvat edelleen päivittäisiin rutiineihin, mutta alan jo kaivata kunnon hikoilua ja kipeitä lihaksia. 
• Pinnan kasvattaminen ja positiivisempi ajattelu. Lapsen myötä pinna on jo kasvanut paljon ja osittain varmaan siitä syystä haluan tässä kehittyä edelleen. Tiedostan ärsyyntyväni helposti odottamisesta, jonottamisesta ja ihmisten huonosta käytöksestä. Ne ovat kuitenkin asioita joihin voin itse vaikuttaa vain satunnaisesti ja monesti se oma asenne ratkaisee. Yritän jatkossa tietoisesti olla ärsyyntymättä niin helposti ja ajatella eri näkökulmasta näitä asioita.
• Veden juonnin lisääminen. Tämä on vuodesta, kuukaudesta ja päivästä toiseen jatkuvaa taistelua. Koska en koe janon tunnetta, yksinkertaisesti unohdan juoda. Ja ne kaikki veden tuomat hyödyt, tiedän. Jälleen kerran yritän parantaa tapani tämän suhteen, ihan oikeasti. 

Perjantaina valmistauduttiin ystävän kolmekymppisille ja toki vietettiinkin niitä, kamera tosin jäi kiireessä kotiin eikä kuvia näin ollen bileistä löydy. Kotiuduin kuitenkin suhteellisen aikaisin, koska kotona odotti pikku tyyppi ruokaa ja tiesin joutuvani heräämään seuraavana aamuna aikaisin.

Lauantaina vietettiin koko päivä Gigin mummin kanssa kaupungilla ja käytiin testaamassa Taco Bell. Unohdin tilauksesta oleellisen, eli lisukkeet nachoille ja kokemus jäi hieman kuivaksi. Täytyy ehkä antaa vielä uusi mahdollisuus tälle. 

Sunnuntaina kutsuin itse itseni (ja vauvan) Gigin mummolaan aamiaiselle. Sieltä saa aina viikonloppuisin jättimäisen saavin metelikahvia. Nimi juontaa vuosien (tai ehkä jopa vuosikymmenien?) takaa aikoinaan kovaa ääntä pitäneestä kahvinkeittimestä. 

Kulunut vuosi on ollut ehdottomasti mullistavin, pelottavin ja opettavaisin, enkä usko koskaan olleeni niin täynnä tunteita kuin vuonna 2017. Vuodelta 2018 odotan paljon. Gigin kasvua ja kehitystä ihan ensisijaisesti, mutta myös ensimmäisen kummilapseni syntymää, opintojen päätökseen saattamista ja matkustelua.

Sieltä joulusukasta paljastui lopulta lennot Madridiin, joten heti yksi matka mitä odottaa!