Tänä vuonna se yllätti, joulu nimittäin. Enkä nyt tarkoita niitä ihania lahjoja, yhteistä aikaa eri perheenjäsenten luona tai notkuvia ruokapöytiä. Se yllätti saapumalla aivan liian äkkiä. Lykkäsin ja lykkäsin päivä toisensa perään lahjojen ostoa, joulukoristeiden ripustamista ja siivousta kunnes olikin muutama hassu päivä aattoon. Ja kiire. Koskaan, ikinä enää en tee tätä virhettä uudestaan. Lupaan ja vannon, että aloitan ensi vuonna nämä kaikki valmistelut hyvissä ajoin. Syytän kyllä ihan vähän tätä uutta elämäntilannetta ja sitä kuuluisaa priorisointia. Ensi vuonna mennään varmasti jo ihan uudella varmuudella ja energialla.

Kaikesta huolimatta joulu oli ihana ja hyvin, hyvin ruokapainoitteinen. Aaton aloitti riisipuuro ja perinteeksi muodostunut aattohartaus. Gigin unirytmistä johtuen aikaistettiin jouludinneriä perheen sekä suvun kanssa ja ilta vietettiin kotona. Joulupäivä jatkui syöden toisen puolen perheen kanssa ja tapaninpäivä oli hyvä päättää sushiin ja viiniin. Niin ja konvehteihin, täytyyhän ne syödä pois.