Koko ajan eletään jotain vaihetta. Kun ehdit juhlia yhtenä päivänä iloista ja hyvin nukkuvaa vauvaa, seuraava päivä vie jalat alta.

Vauvalla todella on monta eri itkua. Täytyy vain olla aikamoinen velho, että osaa tulkita niistä jokaista.

Pelkkä syöttäminen ja vaipanvaihto vie valtaosan ajasta.

Vaikka kuinka yrität lähteä ja ehtiä ajoissa sovittuun tapaamiseen, se ei käytännössä koskaan onnistu.

On aina yksi henkilö, joka vilpittömästi rakastaa huonoa lauluääntäsi. On myös vaihtoehto, että se vain nauraa sille…

On mahdotonta pitää kotia tip top kunnossa yhtäjaksoisesti, eikä yksittäinen tahra sohvassa enää aiheuta slaagia.

Ruokavalion kyttäys ei loppunutkaan raskausaikaan.

Oli ilma mikä hyvänsä, täytyy lähteä ulos. Jos ei pelkästään vauvan paremman unen takia, niin oman jaksamisen.

Vauvat yhdistää – äitikavereita on yhtäkkiä jokaiselle arkipäivälle.

Kun heräät neljältä yöllä syöttämisen sijaan vauvan höpötykseen, se aiheuttaa spontaanin naurunpyrskähdyksen. Kun juttelu kestää puoli tuntia, ei enää naurata.

Yhtäkkiä viikon kohokohta onkin tiistain vauvauinti.

Herätessä kahdelta yöllä vaihtamaan vaippaa kiroat katkonaiset unet. Kunnes vauva sitten väläyttää vaipanvaihdon aikana leveimmän hymynsä.

Epänormaalit tanssiliikkeet on arkipäivää, sitä tekee kaikkensa ja vähän enemmän viihdyttääkseen tylsistynyttä vauvaa.