”Nauttikaa nyt täysillä kun ootte vielä kahdestaan!”

Muistan kun parkkipaikalla naapurimme lenkille lähtiessään huikkasi onnittelut ja siihen perään tuon lauseen. Mietin jälleen kerran että häh, tätä on hoettu meille koko raskauden ajan. Nautitaan nautitaan, mutta mitä pahaa sille suhteelle oikein käy kun lapsi syntyy, eikö silloin enää saakaan nauttia? 

Oletin raskaana ollessa moniakin asioita. Ja valtaosa oletuksista on saanut päätyä sinne minne ei aurinko paista. Yksi niistä oletuksista oli, ihan jo siksi kun kaikki sitä hokivat, että parisuhde tulee muuttumaan kun mukaan soppaan lisätään uusi perheenjäsen. Kaiken huomion vaativa ja luultavasti vielä kovaääninen sellainen. Ja se olikin yksi niistä oletuksista joka piti paikkansa. Parisuhde muuttui, vauva vaati kaiken huomion ja itkikin vielä 😀 

Miten se parisuhde sitten muuttui? Voisin melkein sanoa etten oikein tiedä, koska en taida enää kunnolla muistaa aikaa ennen Giaa. Mutta se muuttui ja kyllä, ajoittain huonompaankin. On ollut hetkiä kun on väsyttänyt niin perkeleesti ja toisen väärin valittu lause on saanut padot aukeamaan. 

Me ollaan mun miehen kanssa joissain asioissa niin äärimmäisen erilaisia, että väsymys on tuonut ne huonoimmat puolet esiin molemmista. Myönnän, että olen kateellisena seurannut tuttujen ja tuntemattomien lapsiarkea ja miettinyt, että miksi meillä ei ole noin tai miksi ei tehdä kuten nuo. Että noilla tuskin käydään läpi samoja juttuja tai riidellään ja kaikki on niin paljon helpompaa. Ja sitten myös tajunnut, että mistä mä oikeasti tiedän millaista kenelläkään on. Kyllähän sitä itsekin lisäilee söpöjä kuvia sosiaaliseen mediaan ja valtaosa ajattelee niiden perusteella, että onpas noilla ihanan näköinen arki! Vaikka eihän se aina pelkkää ihanaa saati helppoa ole. 

Kun väsyttää, ei kukaan ole parhaimmillaan. Ja kun silloin kiukuttaa ja ahdistaa melkein kaikki, kuka on se kenen niskaan kaikki kaadetaan? Puoliso. Ja se on mun mielestä täysin inhimillistä, pahempi olisi jos kaiken pitäisi sisällään. Vaikka toisaalta on tässä ollut  (ja edelleen on..) vähän oppimista, ettei nyt ihan kaikesta pidä ärsyyntyä tai ottaa itseensä. Vauvavuosi ja taaperoaika ei varmasti ole jokaiselle pariskunnalle helppoa joka hetki, mutta nämä kaikki hetket on ohimeneviä. Väsymys taittuu aikanaan ja tulee aika, kun on taas enemmän aikaa toiselle ja toisen ymmärtämiselle. 

Palatakseni vielä tuohon ensimmäiseen kappaleeseen ja siihen, eikö lapsen syntymän jälkeen enää saa nauttia niin vastaus on, että kyllä saa. Eri tavalla ehkä kuin ennen, mutta kun kahta ihmistä yhdistää kolmas, molemmille koko universumin rakkain, on suhteessa jotain sellaista mitä kukaan muu ei voi ymmärtää. Kenenkään muun kanssa ei voi jakaa niitä samoja pakahtumisen tunteita joita lähes kaikki, mitä oma lapsi tekee aiheuttaa. Kukaan muu ei ymmärrä.

Iltaisin kun Gia on mennyt nukkumaan, kilvan hoetaan kuinka ihana, hauska, pöljä ja rakas hän on. Ja joka päivä saan liudan viestejä mieheltä.

Miten napero voi?

Piru miten söpö tyyppi!

Lähetä kuvia!

Miten söpöllä menee?

Voitko laittaa vielä lisää kuvii?

Ja sitten kun lähetän kuvia, saan kasan sydämiä takaisin.