Kuulumisia ja 6 kuvaa viikonlopulta

3D5E9551-ECC5-451C-9E43-42D436DDC645.jpeg

Ajettiin eilen päiväksi Tammisaareen läheisten luokse. Viime kerrasta on aikaa 10 kuukautta, joten oli jo aikakin. Kuten olen saattanut joskus aiemmin mainita, on meillä ollut lähes aina haasteita automatkojen kanssa – Gia menettää helposti hermonsa kun joutuu istumaan paikallaan pitkiä matkoja. En voi uskoa, että on olemassa lapsia jotka jaksaa istua autossa tyytyväisinä uppoutuen maisemiin tai leluihin. Onko sellaisia? Tammisaareen ei onneksi ole mahdoton matka ja päätettiin ajoittaa se päiväuniin. Gia söi lounaan ja nukahtikin lähes välittömästi autoon. Kunnes heräsi tunnin jälkeen silmiään hieroen ja sydän ehti jo muljahtaa – vielä 40 minuuttia jäljellä, entä jos lapsi huutaa koko loppumatkan? Jostain syystä takapenkillä matkustikin hereillä oleva, iloinen höpöttelijä. 

Gia on vielä satunnaisesti osoittanut merkkejä vierastuksesta ja ehdin jo ennakoida sellaista, sillä viime näkemisestä oli ehtinyt kulua kuukausia. Ennakointi osoittautui tässäkin tapauksessa turhaksi, sillä lapsi unohti vieraskoreutensa lähes välittömästi ja tallusteli menemään kuin kotonaan. Äidin ja iskän sylit ei kelvanneet millään ja täytyy myöntää, että otin kaiken irti siitä ettei tyyppi roikkunut lahkeessa, omassani siis. Gia ei ole vieläkään lähtenyt kävelemään kunnolla, vaan puolet menosta on edelleen konttaamista. Tammisaaressa napero intoutui kuitenkin kävelemään niin ettei siitä meinannut tulla loppua. Tuntuu että niitä ”et sä halua että se vielä alkaa kävelemään ja oo vaan ilonen että se vielä konttaa” fraaseja on viljelty joka puolelta, vaikka vakaasti uskon että elämä jossain määrin helpottuu kun konttaaminen jää. Kuulin muuten juuri perjantaina leikkipuistossa, että mitä pidempään lapsi konttaa, sitä parempi kehonhallinta sillä tulee olemaan – sitä siis luulisi meidän tyypillä olevan näiden konttauskuukausien jäljiltä. 

Päästiin eilisellä reissulla vielä päivälöylyihin valehtelematta Suomen parhaaseen saunaan. Tajusin että se taisi olla ensimmäinen kerta ikinä kun saunon päiväsaikaan, ellei kuntosalin saunoja lasketa. Oli hassu fiilis istua lauteilla valoisassa saunassa ja katsella edessä siintävää merta.

Ja koska se kuuluisa kultainen keskitie, kotimatka ei sujunutkaan yhtä kivuttomasti kuin tulomatka. Ajoitettiin lähtö niin, että oltiin kotona seitsemältä ja oletettiin (ikinä ei saisi lapsen kanssa olettaa mitään..) että Gia pysyisi hereillä kotiin saakka, mutta takapenkiltä kuului unista tuhinaa viisi minuuttia lähdön jälkeen. No ei se mitään, saa nukkua kotiin saakka ja yöunille meno viivästyy vähän, ajattelin. Mutta ei se mennyt niinkään. Lapsi heräsi itkemään puoli tuntia ennen kotia ja itki riipivästi koko loppumatkan. On valtavan lohduton olo kun lapsi itkee autossa, etkä voi tehdä muuta kuin puheella lohduttaa – viiden minuutin huutoitku tuntuu vähintäänkin viideltä tunnilta. Todettu on, että pysähdys auttaa hetkeksi kun lapsen ottaa syliin ja jatkuu kun matkakin jatkuu. Lopulta kotona iltapala ja maito taltutti pienen kiukun ja pieni kuului kertovan vielä pitkään tarinoita unileuluilleen ennen nukahtamistaan. On ihan parasta hiipiä kuuntelemaan tyypin oven taakse niitä höpötyksiä, toivottavasti hän kertoo pupuille kivasta päivästään.<3

Tänään ollaan syöty runsas aamiainen, käyty isomummulassa ja nukutettu lapsi päikkäreille. Ja päiväähän on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä! Nyt kun vielä voin, siirryn nauttimaan siitä kuuluisasta omasta ajasta.

09AFD71F-F426-4B78-B264-42B4D37D5187.jpeg

49988D72-74DB-47E7-9C37-196D5288F262.jpeg

166A5C1B-8356-4E1F-8595-B4CF8F5DFD4A.jpeg

C87BBD13-7520-42B9-8D94-11BDD91D7067.jpeg

AF2217CF-1AA4-4241-A77F-8FBA7233D351.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus

Asiaa rahasta: Näissä asioissa säästän

0C02B371-9EE3-4621-862E-39008AC7F35D.jpeg

Rahasta puhutaan ja kirjoitetaan nykyään paljon. On kieltämättä mielenkiintoista lukea muiden rahankäytöstä, kuulla vinkkejä ja erilaisia toimintatapoja rahankäytön ja säästämisen suhteen. Oma rahatilanne on, sanomattakin selvää, tällä hetkellä huonompi kuin koskaan aiemmin. Olen käynyt töissä nuoresta pitäen ja rahankäyttö on asettunut omiin uomiinsa vuosien saatossa ja tiettyyn tulotasoon ennen lasta oli ehtinyt tottua. En ole (valitettavasti) ollut koskaan mikään sijoittaja tai hyvä säästämään, mutta en sentään ole koskaan pistänyt rahaa haisemaan holtittomasti. Ajatus on ollut, että puskuri on ja pitää olla, oli tilanne mikä tahansa. Ja juurikin siksi, että tilanne saattaa olla yllättäen mikä tahansa. Onneksi on lukuisia tapoja säästää ihan tavallisessa arjessa ja alla näette omani.

Kuntosalijäsenyys. Irtisanoin jäsenyyteni, minne upposi 50 euroa joka kuukausi. Se on paljon rahaa ja koska tällä hetkellä erilainen treenaaminen (tai treenaamattomuus ilmeisesti..) kiinnostaa enemmän päätin irtisanoa jäsenyyteni. Voin halutessani liittyä jäseneksi joskus tulevaisuudessa, mutta nyt keskityn ulkona liikkumiseen, juoksemiseen ja porrastreeneihin. Onneksi kotoa löytyy irtopainoja, jumppapallo ja kuminauhoja että treenata voi myös sisällä.

Kirppikset. Käyn pari kertaa vuodessa kaapit läpi ja teen inventaarion vaatteille, kengille ja muille turhille tavaroille. Sen homman aloittaminen on hirveää, mutta fiilis sen jälkeen on puhdas. En tee sitä rahankiilto silmissä, se tuskin koskaan kannattaa kun tavaroita vie kirppikselle, mutta kyllä sieltä kivasti saa taskurahaa. Viimeksi vein viikoksi vuosia (siis varmasti seitsemän vuotta vanhoja) kaapissa lojuneita vaatteita ja muutamia Gian vaatteita ja pöytävuokran jälkeen käteen jäi reilut 120 euroa. Siihen nähden kiva summa, että sain sen vain viemällä käyttämättömiä ja turhia vaatteita kirpputorille.

Ruokakauppa, eli Lidl. Käydään kerran viikossa ostamassa viikon ruokatarpeet Lidlistä ja ollaan kerran testattu säästetäänkö oikeasti sillä. Käytiin ostamassa samat tavarat Prismasta ja kuitti näytti about 20 euroa enemmän kuin Lidlissä. Eli kyllä, selvää säästöä ja kuinka paljon se tekeekään vuositasolla!

Hiukset ja ihonhoito. Kampaajalle saa kulumaan järjettömän summan rahaa ja etenkin, jos siellä ramppaa useamman kerran vuodessa. En värjää enää hiuksiani ja leikkaan niitä (hävettävän) harvoin. Mistä tulikin mieleen, että täytyy tsekata Timmasta aika freesaukselle! Säästän mielelläni rahaa siinä etten värjää ja kuluta hiuksiani, sillä oma hiusväri on yllättävän kiva. Kosmetologilla käyn myös kerran vuodessa, sillä saan aina joululahjaksi lahjakortin vapaavalintaiseen hoitoon. Voisin ehkä satsata tähän enemmän, mutta toisaalta hyvät tuotteet omassa kaapissa ja sisäisesti nautittu ravinto riittää vallan mainiosti pitämään ihon kunnossa. 

Ulkona syöminen. Saatan jonkun mielestä syödä paljon ulkona, mutta määrä on huomattavasti pienempi kuin ennen lasta. Nykyään käyn ehkä kerran tai kaksi kuussa aamiaisella ja pari kertaa kuukaudessa hakemassa sushia ym. Rahan laittaminen hyvään ruokaan ei sitä paitsi koskaan ole tuhlausta!

Vaatteet. Olin ennen aika holtiton mitä tuli vaatteiden ostamiseen. Saatoin ostella halpoja rättejä ja käyttää niitä vain muutamia kertoja. Saati että olisin jaksanut tutkia materiaalilappuja. Nykyään mietin huomattavasti tarkemmin kun ostan jotain uutta. Tarvitsenko vaatetta oikeasti, soveltuuko se moneen ja onhan materiaali hyvä. On myös hyvä periaate, että myy jotain pois ennen kuin ostaa uutta. Kirppikseltä saadut rahat mietin sijoittavani laadukkaaseen neuleeseen, sellaiseen jolle on käyttöä vuosiksi eteenpäin.

 

Työ ja raha Raha