Vauvahaaveita ja ajatuksia sisaruudesta
Olen kasvanut perheessä ainoana lapsena. Onnellisesti niin, ja tietämättä mitään sisarsuhteista. Ainoa kosketus sisaruksiin ja heidän välisiin suhteisiin on tullut ystävien ja heidän sisarten kautta. En ole osannut kaivata nuorempana sisarusta, sillä en tiedä mistä olen jäänyt paitsi. Olen voinut ja voin vain kuvitella ja olettaa, millaista se on. Näitä asioita olen miettinyt vasta nyt vanhemmalla iällä ja etenkin nyt, kun on oma lapsi.
Katsoin yhtenä päivänä Gian päiväunien aikaan Siskot -sarjaa ja vasta silloin syvennyin ensimmäistä kertaa pohtimaan asiaa ihan oikeasti. Sarjan jaksoissa puhuttiin sisarten tärkeydestä ja siitä, kuinka tyhjää ja yksinäistä elämä olisi ilman niitä siskoja. Ettei olisi sitä mitä on, ilman niitä siskoja jotka ovat siinä aina, tapahtui mitä tahansa. Itse en voi tietenkään samaistua tai sanoa olevani yksinäinen ilman sisaruksia, sillä kuten sanoin, en tavallaan voi kaivata jotain mistä en tiedä.
Sarja ja sen sanoma kuitenkin kolahti. Mikäli sisaret tuovat elämään parhaimmillaan turvaa, vakautta ja elinikäisiä ystävyyssuhteita, toivon koko sydämestäni että meidän tyttömme saa kokea sen. En ennen Giaa potenut vauvakuumetta, enkä voinut käsittää mitä se edes tarkoitti. Gia ilmoitti tulostaan yllättäen eikä siinä ehtinyt mitään kuumeilla, ennemminkin panikoida. Kun hän vauvana vain itki ja itki, totesimme mieheni kanssa että ei tässä ainakaan tule hinkua yrittää toista hetkeen. Mutta niin vain aika tekee tepposensa, kultaa muistot ja saa muistelemaan synnytystä ja vauva-aikaa eri kulmasta. Ja se vauvakuume, sekin on nostanut lukemia ensimmäistä kertaa ikinä.
Tiedän kyllä, ettei niitä lapsia niin vain tehdä. Ja että vaikka ensimmäinen olisikin napannut heti, voi toista joutua odottamaan kuukausia tai vuosia. Haaveilla kuitenkin saa ja pitää, eikä niiden ääneen sanominen saa pienentää niitä haaveita. Päinvastoin. Viime aikoina olen puhunut monien ystävien kanssa aiheesta – koska on oikea aika miettiä toista lasta, mikä on sopiva ikäero ja onko kaikki sitten toisen tullessa niin paljon haastavampaa kuin yhden kanssa. On ollut ihana kuulla useita mielipiteitä ja toisten täysin erilaisista kokemuksista huolimatta yksi ja sama sanoma on ollut jokaisella. Vaikka on ollut ajoittain kädet täynnä ja univelka mittaamaton, mitään ei tekisi toisin.
Toivottavasti joskus tulee vielä päivä, kun meitä on yksi lisää.
