THE omenapiirakka

7B550685-93C4-48CA-94CF-D93420974F53.jpeg

Törrrkeen hyvää! Parasta jälkkäriä mitä oon koskaan syönyt! Oli ensimmäiset sanat kun pala tätä omppupiirakkaa sujahti suuhun. Niin, miehen kai vähän niin kuin kuuluu sanoa noin vaimonsa leipomuksista ja olen saattanut kerran jos toisenkin kuulla nuo samat sanat.. Mutta jotain totuuksia siinä piili, nimittäin omenapiirakka minkä tänään päähänpistona leivoin, oli sairaan hyvää! Ehkä parasta, mitä olen tähän saakka tehnyt. Ohje on gluteeniton ja maidoton, koska tein niillä mitä kaapista löytyi ja tällä kertaa kaurajauhoja ja kauramaitoa. Heti ilmojen viiletessä ja puiden varistaessa lehtiä maahan, nostaa omenapiirakkahimo päätään, näitä saa varmasti vääntää vielä yhden jos toisenkin kuluvien viikkojen aikana. Kannattaa testata!

2,2 dl juoksevaa margariinia

1 dl sokeria

3 dl kaurajauhoja ( +halutessa 1 dl kaurahiutaleita)

0,5 dl kauramaitoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

4 omppua

Sokerit ja margariini sekaisin ja siitä pari ruokalusikallista sivuun. Sekaan muut aineet. Kaadetaan voideltuun vuokaan, heitellään omenanviipaleet päälle ja halutessa sokeria sekä kanelia ja aiemmin sivuun otettu taikina murusina. Uuniin 200 astetta ja reilu puoli tuntia. Aijai!

 

Koti Ruoka ja juoma DIY

3 random faktaa

UNADJUSTEDRAW_thumb_3868.jpg

Spontaanius kun saan pakkomielteen ruuasta. Kun keksin että tekee mieli jotakin tiettyä, en saa sitä pois mielestäni kunnes toteutan sen. Ja useimmiten toteutan sen niin pian kuin mahdollista, enkä viikon päästä. Oli kyse sitten Kolmen Kaverin pistaasijäätelöstä, Classic Pizzan Phangan Loverista tai munkkipossusta kuten tänään. Katselin sivusilmällä kun ruudussa pyöri Koko Suomi leipoo ja kilpailijoiden tehtävänä oli leipoa munkkipossuja. En päässyt yli niistä, joten oli pakko googlata ”paras leipomo Espoo”, hypätä autoon ja ajaa Kauklahteen ostamaan niitä. Ja voin kertoa, että kannatti. Erikoinen fakta kyllä tähän liittyen on se, että raskausaikana ei ollut mitään pakkomielteitä ruuan suhteen. Tai siis oli sushiin ja lakuun, tietenkin..

Olin haihäkissä raskaana. Sain tietää olevani raskaana vain muutamia päiviä ennen kuin lähdettiin ystäväpariskunnan kanssa Etelä-Afrikkaan lomalle. Oltiin tehty suunnitelmia pitkin vuotta liittyen lomaamme, muun muassa viinitilakierrokset (jep..), Zipline köysiratailu ja valkohain treffaaminen häkistä käsin veden alla. Olin jo päättänyt kauhukertomuksista huolimatta että menisin häkkiin, kun kerran sinne asti olisin itseni hommannut. Olisihan se ollut vähän noloa istua paatissa kun muut rohkelikot sukeltelisivat veden alle ja näkisivät sieltä käsin ihan oikean hain. Ja lisäyksenä vielä, hait on aina olleet mun mielestä niin upeita omalla, pelottavalla tavallaan, että olisin katunut ikäni jos en olisi uskaltanut. Raskaana olin tuolloin muistaakseni viikolla 7.

Olen hypännyt lentokoneesta neljän kilometrin korkeudesta. Ja siitä minuutin verran vapaapudotusta, tandemina ammattilaisen kanssa tietenkin. Tästä on aikaa reilu kymmenen vuotta, kun oltiin Australiassa kuukauden verran kiertämässä ja otettiin yhden päivän aktiviteetiksi lentokonehyppy Airlie beachille. Mulla on aivan järjetön korkeanpaikankammo (jo pöydän päällä seisoessa huimaa) enkä oikein vieläkään voi käsittää että uskalsin tehdä sen. Onneksi uskalsin, sillä mitä vanhempi musta tulee, sitä nössömpi. Tänä päivänä en koskaan tekisi sitä uudestaan, mutta haiden kanssa ottaisin kyllä uusinnan anytime.

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään