Pari viikkoa sitten kirjoitin mua vaivanneesta unettomuudesta ja kuinka yösyötön jälkeen en ole saanut enää unenpäästä kiinni. Ahdistus ja nukkumattomuus on vain kasvanut päivien mittaan ja eilen sitten päätettiin, että luovutaan siitä aamuyön syötöstä. Jospa sen jäätyä pois saisin itsekin nukuttua kokonaisia öitä. Juttelin tuttujen äitien kanssa pitkästä aikaa viime viikolla ja kyselin joko heillä nukuttiin täysiä öitä. Juu juu, pitkään jo nukuttu.

Useampi oli unikouluttanut niin, että äiti oli lähtenyt pariksi yöksi kokonaan pois isän jäädessä hoitamaan yöt. Niin päätettiin mekin tehdä, eikä muutaman kilometrin matka mummolaan nukkumaan kuulostanut kovin pahalta. I wish… Itsehän en nukkunut juuri lainkaan. Säpsähtelin hereille jatkuvasti kuullessani muka Gian itkua. Valvoin tuijottaen kattoa ja vaikka hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa, ei väsyttänyt. Se on kammottavaa ja ennenkaikkea ahdistavaa. Haluan nukkua, mun pitää nukkua, miksi mä en voi nukkua! Heräsin seitsemältä jostain puolihorroksesta ja näpytin viestin miehelle, että miten siellä oli mennyt.

Kutakuinkin näin:

20.00 olin vielä itse kotona ja annoin iltapesujen jälkeen maidon ja laitoin naperon nukkumaan. Tyyppi jäi sinne tyytyväisenä jutellen pehmopupuille ja lähdin tilapäiseen majoituspaikkaani Gian mummolaan.

24.00 Gia heräsi (tähän aikaan heräämistä ei ole tapahtunut aikoihin) mutta nukahti lähes välittömästi uudestaan.

03.30 ja napero heräsi uudestaan. Tämä on suunnilleen se vakiintunut heräämisaika jolloin olen antanut maidon ja tyttö on jatkanut tyytyväisenä uniaan yleensä sinne puoli seitsemään saakka. Nyt ei ollutkaan tissiä apuna vaan ainoastaan iskä silittelemässä. Kaikenkaikkiaan Gia itkeskeli yli tunnin isän käydessä rauhoittelemassa, kunnes lopulta nukahti ja heräsi seitsemän jälkeen. 

Oltiin päätetty, että edes vettä ei anneta eikä kyseessä ollutkaan jano vaan nimenomaan se tissintarve. Aamulla aamupala oli maistunut kuulemma erityisen hyvin, hyvä niin. Loppujen lopuksi ihan kohtuullinen ensimmäinen yö takana ja toivonkipinä elää, että niin minä kuin lapsikin nukuttaisiin lähitulevaisuudessa kokonaisia öitä. Tänään suuntaan vielä Gian mentyä nukkumaan yöksi pois – sormet ristiin etten tuijottaisi taas valtaosaa yöstä kattoa.

Lapsi kasvaa, ja aika hurjan paljon kasvaakin kuluneeseen aikaan nähden. Vaikka haluaisi olla tarkka kulutuksen suhteen, ei lapsen kanssa voi samalla tavalla olla ostamatta, kuin oman vaatekaapin suhteen – toki kirpputorit on loistava paikka tehdä löytöjä ja niistä kannattaakin metsästää vauvojen ja taaperoiden vaatteita huokeampaan hintaan. Meillä on edessä aivan uudet kuviot, kun tulossa on syksy ja kurakelit, eikä Gigi enää vain makoile untuvien seassa vaunuissa. Hän menee eikä meinaa ja siinä täytyy tosissaan miettiä vaatevalintoja aivan uudesta näkökulmasta. Tyttö sai mummiltaan synttärilahjaksi shoppailureissun, eli tarkoituksena oli ostaa uusia ja tarpeellisia vaatteita syksyyn ja talveen. Mitä tarttui mukaan ja mitä taaperon vaatekaapista vielä uupuu?

Pipoja. Viime talvena meillä oli ihan liian vähän pipoja siihen nähden kuinka paljon niitä tarvitsikaan. Tänään mukaan lähti yksi paksumpi pipo fleecevuorella kylmemmille ilmoille ja yksi kevyempi pipo puuvillaneulosta syysilmoihin. Rakastan pipoissa tupsuja ja pampuloita, enkä voinut niitä tälläkään kertaa vastustaa. Näiden lisäksi meillä on kaksi vielä ohuempaa puuvillapipoa ja nähtäväksi jää, tarvitseeko ostaa vielä yksi paksumpi vai pärjätäänkö näillä.

Pitkähihaisia paitoja. Bodyjen käyttäminen (lue: pukeminen) on tätä nykyä äärimmäisen haastavaa. Kesän aikana ollaan tykästytty paitoihin niiden helppouden vuoksi. Sellainen löytyy päältä harva se päivä ja koska keväällä ostetut paidat on yksi kerrallaan jääneet pieniksi, oli ostettava uusia. Raitoihin voi aina luottaa, joten nappasin niitä kaksin kappalein – sinisillä sekä punaisilla raidoilla. Ja koska pampularakkaus, löytyy paidoista suloinen yksityiskohta rinnuksen kohdalta. Lisäksi yksi musta, pitsikoristeinen pitkähihainen tarttui mukaan. Nämä menee toivottavasti pitkän aikaa ja kylmemmillä ilmoilla päälle voi vetäistä vielä neuletakin.

Housuja. Jatketaan pampulalinjalla vielä hetken, sillä sellaiset löytyy myös marjapuuron väristen housujen lahkeista mitkä on superpehmeät, joustavat ja epäilemättä mukavat päällä. Housuja täytyy ostaa vielä parit, sillä sopivia sellaisia löytyy enää muutamat kaapista. Lisäksi ostettiin kahdet sukkahousut, niillekin tulee käyttöä neulemekkojen kanssa ja kuinka helppo ratkaisu kun lapsi repii sukkia jaloistaan minkä ehtii.

Neuleita, collegeja ja neuletakkeja. Näitä meiltä löytyy kirpputorilta ostettuina ja lahjoitettuina muutamia. Uutena on ostettu kaksi neuletakkia ja uskon että pärjätään tällä määrällä loistavasti. 

Takkeja ja haalareita. Gia sai lahjaksi suloisen, vihreän kevyttoppatakin ja alennusmyynneistä ostettu paksumpi talvitakki odottaa viileämpiä ilmoja. Lisäksi aleista löytyi kesällä tuulitakki mikä on päässyt jo pariin otteeseen käyttöön. Tänään agendana oli löytää vedenpitävä haalari ja haastattelin asiasta muutamaa kaveria, joilla oli asiasta parempaa tietämystä. Polarn O. Pyretin kuorihaalaria suositeltiin useammasta lähteestä ja lisäksi liikkeessä samaan aikaan ollut asiakas kehui tuotteen maasta taivaisiin. Koska Gia on vielä niin pieni, päädyttiin siihen että haalari on parempi vaihtoehto kuin kaksiosainen setti ja sellainen lähti mukaan ihanassa, sinapinkeltaisessa värissä. Parhaassa tapauksessa haalari menee pitkälle talveen kun alle pukee villaa ja jos mitään älytöntä kasvupyrähdystä ei tule, menee se ilman fleeceä vielä keväänkin.  

Mitä vielä? Aika hyvä setti on nyt kasassa, lukuunottamatta muutamia housuja. Lisäksi pakkasia ajatellen täytyy vielä ostaa villapuku ja ihan jo näille viileämmille ilmoille muutamat lapaset. Yritän aina miettiä Gialle vaatteita hankkiessani, etten tekisi heräteostoksia vaan mietin jokaisen vaatteen niin, että sen voi yhdistää muihin jo olemassaoleviin vaatteisiin. Ja se on ehdottomasti vaikeinta koko hommassa, sen kokonaiskuvan näkeminen. Onneksi jo sillä pääsee pitkälle, että ostaa valtaosan vaatteista neutraaleissa sävyissä, kuten mustassa, harmaassa ja tummansinisessä ja piristää sitä pohjaa muutamilla väriläiskillä. 

Lapsille on niin kauniita malleja, kuoseja ja sävyjä että kateeksi käy! Tänään mietin useamman vaatteen kohdalla, että olisipa tätä omassakin koossa.