Carla B

11.8.2018 carlab

Asioita joita teen lapsen nukkuessa

Meillä eletään vielä vahvasti takiaisvaihetta (nimesin sen uudestaan haliaisvaiheeksi, koska käytännössä täällä halutaan halia all day everyday..) joten oma aika on todella kortilla. Ennen tätä Gia saattoi vielä viihtyä hetken tutkien omia lelujaan tai syöden aamiaista niin pitkään, että sain syötyä myös itse. Valitettavan usein on kuitenkin aamukahvikin jäähtynyt jäätyään pöydälle. On täysin mahdotonta kantaa lasta sylissä ja yrittää juoda samalla kuumaa kahvia. Luonnollisesti sitä siis kaipaa niitä hetkiä kun saa olla aivan yksin, ilman että tarvitsee edes jutella kenenkään kanssa – niinä hetkinä jätän usein vastaamatta puheluihinkin. Mitä siis teen sillä kallisarvoisella ajalla, kun Gia tuhisee vaunuissa päiväuniaan?

Siivoan. Asunto räjähtää yleensä käsiin parissa päivässä ja se hetki, kun saan olla yksin on ensin pakko käyttää pikaiseen asunnon faceliftiin. Imuroin varsi-imurilla koko kämpän, järjestelen tavarat paikoilleen ja saatan laittaa pesukoneen pyörimään. Kuulostaa laimealta, mutta se tavallaan puhdistaa myös mielen ja sen jälkeen voin vasta rentoutua.

Teen ruoan. Koska pikasiivouksessa menee ehkä vartin verran, jää hyvin aikaa kokkailulle. Toisinaan teen jotain hyvin iisiä, kuten valmiita lohipullia, riisiä ja tsatsikia ja toisinaan taas innostun panostamaan. Teen kuitenkin ruokia joiden valmistukseen ei kulu järjettömästi aikaa, jotta sitä jää myös muulle.

Luen lehtiä ja juon kahvia. Jos kaupasta on tarttunut mukaan naistenlehti, on ihanaa istua sohvalle kahvikupin kanssa ja uppoutua lukemaan.

Katson omaa sarjaa. Tällä hetkellä se on Ensitreffit alttarilla Tanska – ekaa kertaa katson jotain muuta kuin Suomen versiota tästä formaatista. Tää on hyvä!

Sometan. Käyttäisin vapaan ajan niin paljon mielelläni muihin juttuihin, mutta huomaan helposti jumittavani Instagramissa, Pinterestissä tai muissa sosiaalisen median kanavissa vailla mitään järkevää päämäärää.

Katson Gian kuvia. Tyyppi nukkuu pihalla, käytännössä ihan vieressä ja saan viettää hänen kanssaan tuntikausia jokaikinen päivä, mutta en silti voi olla katsomatta hänen kuviaan, edes sen parin tunnin ajan.

Juuri nyt: Gia nukkuu pihalla, asunto on imuroitu, porkkanat kiehuu kattilassa ja ihan näillä näppäimillä rojahdan sohvalle katsomaan enskareita!

Perhe Vanhemmuus

10.8.2018 carlab

Äidin krooninen unettomuus

Kuluneen vuoden aikana on tullut kirjoitettua teksti jos toinenkin nukkumisesta. Vauvan nimittäin. Vieläkään meillä ei nukuta niitä kuuluisia täysiä öitä mutta ollaan ehdottomasti positiivisen puolella. Nukkumaan mennään edelleen puoli kahdeksalta ja ensimmäinen herätys on neljän-viiden välillä. Neuvolassa sanottiin että tuo on jo lapselle ihan sopiva aika herätä ja saattaa hyvinkin olla janoinen siihen aikaan. En ole kokenut raskaana herätä viiden maissa (jos se olisikin vain silloin..) ja antaa pikaisesti maitoa, joten unikoulua tämän suhteen ei olla kokeiltu. Toivon, että unenlaatu ja yöunien pituus paranee ajan myötä. Ehkä viimeistään kun lopetan imetyksen?

Olin hyvin tietoinen alusta saakka, että vauva valvottaa ja varautunut yöherätyksistä johtuneeseen väsymykseen. Ja auttavathan hormonit valtavan pitkälle, luojalle kiitos niistä. Puhutaan myös synnytyksenjälkeisestä unettomuudesta jolloin äiti ei saa unta illalla tai herättyään yöllä imettämään kun pitäisi nukahtaa uudestaan. Ei pysty nukkumaan, vaikka vauva nukkuisikin pitkiä pätkiä. Jos oikein muistan en itse kuitenkaan kokenut unettomuutta ensimmäisinä kuukausina ja pystyin nukahtamaan kiitettävän hyvin syöttöjen välissä. Kunnes nyt. Useampi viikko on nyt kulunut niin, että säpsähdän jokaista pientäkin kolausta ja yninää minkä kuulen asunnon toisessa päässä olevasta lapsen huoneesta. Olen herännyt lähes jokaisena yönä kolmelta, noussut juomaan vettä ja katsonut kelloa. Miettinyt, että parin tunnin päästä täytyy herätä antamaan maitoa – nyt täytyy saada äkkiä unta palloon. Ja kuin taikaiskusta, ollut yhtäkkiä pirteä kuin peipponen.

Jokainen joka on joskus kärsinyt unettomuudesta tai ylipäänsä huonoista unenlahjoista, tietää kuinka raastavaa on maata sängyssä tietäen että nyt pitäisi nukkua. Tieto siitä että pitäisi, pahentaa tilannetta ja kierre on valmis. En käsitä mistä tämä yhtäkkinen nukahtamisongelma johtuu (voiko enää edes syyttää hormoneita?) mutta suorituspaineet yöunien suhteen on tällä hetkellä aika kovilla. Toivottavasti tämäkin on vain ohimenevä vaihe, näiden kaikkien muiden lukuisten vaiheiden ohella.

Perhe Lapset Vanhemmuus