Vuosi sitten tähän aikaan makasin sikiöasennossa synnytyssalissa ja uikutin lisää epiduraalia. Muistan, että sen vaikutus tuntui kestävän vain ohikiitävän hetken. Sain lisää, kunnes en enää saanutkaan. Tarkalleen 3 tuntia ja 30 minuuttia myöhemmin elämäni tärkein ihminen, pieni mustatukkainen käärö nostettiin syliini. On täysin mahdotonta, että voisin edes sanoin kuvailla sitä mitä vuodessa on tapahtunut. Minulle, arvomaailmalleni ja oikeastaan koko sille tavalle, miten tätä elämää katson. Pelkällä olemassaolollaan Gia on muuttanut kaiken – kaiken. Enkä tiedä mihin osoittaisin kiitokseni siitä, että olen saanut hänet elämääni, mutta kiitos.

Vietettiin taaperon syntymäpäivää kuten monia muitakin, ihan tavallisia päiviä. Saatiin kaksi kaveria lapsineen kylään, leikittiin, halailtiin ja syötiin. Illansuussa ajettiin vielä kauppaan ostamaan jäätelöt ja käveltiin uimarannalle nauttien paahtavasta ilta-auringosta. Tultiin kotiin puoli tuntia ennen iltapuuroa, mutta pieni ehti nukahtaa sohvalla syliin enkä saanut häntä millään hereille – rankkaa puuhaa tuo vanheneminen. Kannoin umpiunessa tuhisevan lapsen sänkyyn ja siellä tuhistaan edelleen samassa asennossa. Nyt juuri on aika tajuttoman onnellinen olo. Selvittiin vauvavuodesta ja meillä on mielettömän reipas, utelias ja rohkea tyttö. Maailman rakkain.

Viime viikkoina ollaan nautittu monistakin kivoista jutuista ja niistä muutama mainitakseni:

Täydet yöunet ei suinkaan ollut meikäläisen, vaan lapsen. Ja sekin on hieman kyseenalaista, että oliko ne nyt ihan täydet vai ei, mutta kallistun kuitenkin siihen että oli. Ja niitähän ei nukuttu tietenkään meillä kotona, vaan mummolassa. Gia oli lauantaina yökylässä mummin luona ja alkuvaikeuksien jälkeen tyttö nukahti mummin syliin kahdeksalta josta nukkuva napero laskettiin sänkyynsä ja hän nukkua posotti aamuviiteen (lasken sen jo aamuksi..) saakka. Vielä koskaan ei ole näin pitkällä setillä menty ja sama homma oli viime yönä täällä kotonakin. Nyt vaan sormet ristiin, että homma jatkuisi samanlaisena. Ja bonarina vielä: like mother like daughter – mummi sanoi että oli täysin mahdotonta mennä nukkumaan itse kun olisi vain tuijottanut nukkuvaa lasta. I feel you!

Ilmastoitu koti. Ei ehkä tarvitsisi edes enempää selityksiä, koska tuntuu viime aikoina että on saanut lukea ja kuulla jokaisen tutun haasteista viihtyä kotona, mikä on muuttunut saunaksi. Ilmalämpöpumppu on osoittautunut korvaamattomaksi näillä helteillä ja onkin ollut ensimmäistä kesää käytössä, kun aiemmin sille on ollut tarvetta vain talvisin lämmittäjänä.

Ystävien häät. Ehdottomasti lemppareimmat juhlat kaikista on häät – kupliva odotus aamusta saakka, hyvä mieli, rakkaus ja kaupan päälle lähestulkoon aina mainiot safkat. Ei oikein voi siis mennä pieleen tällä reseptillä. Lauantaina meitä edellä mainittujen lisäksi helli vielä lämmin sää ja upea juhlatila mikä tuulen ansiosta pysyi juuri sopivan ilmastoituna.

Fisupyttis. Mitä tulee kalaan ruoanlaitossa, uupuu multa mielikuvitus täysin. Yleensä turvaudun loheen vaihtoehtoisesti uunissa tai pastassa ja siinäpä se. Saatiin lahjaksi teos Samasta padasta ja kymmeniä kertoja on pitänyt testata siitä vaikka mitä reseptejä mutta koska oletus on ollut se, että ne on liian vaikeita, en ole saanut aikaiseksi. Kunnes vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja kokeilin pyttipannua pakastekalasta ja whaat! Mies toisteli ruokailun aikana ehkä seitsemän kertaa miten hyvää se oli ja täytyi kyllä yhtyä siihen. Kalapyttis menee siis todellakin jatkoon ja päätyy aivan varmasti tulevaisuudessa aika monta kertaa meidän pöytään.

OITNB uusin tuottis. <3