Tänään tulee kymmenen kuukautta Gian syntymästä. Mitä enemmän viikkoja ja kuukausia kuluu, sitä hurjempaa vauhtia aika tuntuu syöksyvän eteenpäin. Miten siitä voi olla jo kymmenen kuukautta kun näin tuon pienen touhottajan ensimmäistä kertaa! Jälleen kerran; ihanaa mutta niin kovin haikeaa.

Merkkipäivän kunniaksi käytiin tänään Gian kanssa neuvolassa ottamassa strategiset mitat, keskustelemassa ruokailusta ja tsekkaamassa sorminäppäryyttä. Painoa on nyt himpun verran alle yhdeksän kiloa ja pituuskin on ottanut spurttia – 68,5cm! Pinsettiote ja ne muut testit missä piti ottaa palikoita käteen ja kopsutella niitä yhteen, onnistui myös loistavasti. Nyt saatiin ohjeiksi aloittaa hapanmaitotuotteet ja kokeilla pottaa. Ihan vähän kyllä epäilyttää miten tuo napero jaksaa istua potalla, vaikka kuinka siihen keksisi virikkeitä…

Eilen Gia seisoi ensimmäistä kertaa ilman tukea ja kävelee sivuttain sohvaa pitkin, sekä kiertää tepsutellen meidän pyöreää sohvapöytää ympäri ja ympäri. Kävelykärryn kanssa treenaillaan myös innokkaasti. Ruoka maistuu vaihtelevasti ja sormiruokaillaan edelleen kaksi kertaa päivässä. Pääosin ruokaa tiputellaan lattialle tai sitä muussataan pöytään. Nirso tapaus napero ei kuitenkaan ole, vaan haukkaa reippaasti kaikkea mitä eteen kannetaan. 

Jo useita viikkoja on hoettu ättättättäättäää sekä mammamaammaa, mutta tänään Gia konttasi olohuoneen lattialla syliin, nousi seisomaan nojaten rintaani vasten, katsoi silmiin ja päräytti selkeällä äänellä ÄITTI.

Awww. <3