Madrid tuntuu valtavalta. Vaikka ihmisiä on pilvin pimein kaduilla, tuntuu siitä huolimatta siltä, että me kaikki mahdutaan tänne hyvin. On ihanaa, kun löytää aina halutessaan rauhallisen, hiljaisen ja paikoittain jopa aution kadun. Tänään täällä on ollut pyhäpäivä ja jos jonkinlaista kulkuetta ja torvensoittajaa on mahtunut kaduille. Erityisesti vauvan kanssa (ja tyypin päiväunien aikana) kaipaa sitä hiljaisempaa kadunpätkää.

Sää on ollut petollinen. Katsottiin aamulla säätiedotetta ennen kuin astuimme ulos ja se lupasi seitsemää astetta. Mietittiin että no onpas kiva, Suomessa kylvetään helteessä ja me paettiin niitä lämpölukemia tänne. Aamupäivä tuntui aika viileältä, mutta sää muuttui nopeasti hiostavan kuumaksi. Siitä huolimatta että takki oli pakko riisua pois, kulki kuumimpaan aikaan kaduilla ihmisiä toppatakeissa. Onko siis niin, että me ollaan niin turisteja että heti sään salliessa viiletetään ilman takkia vai nämä ihmiset täällä päin maailmaa on todellisia vilukissoja?

On ollut lähes mahdoton löytää hyviä tapaksia kaiken tarjonnan seasta. Ensimmäisenä iltana syötiin samassa paikassa, missä viimeksi täällä ollessani söin elämäni parhaita tapaksia. Sen jälkeen onkin ollut hieman alamäkeä ruoan suhteen. Syötiin tänään muun muassa tomaattisalaatti; lautasellinen tomaatinpaloja, viisi desiä oliiviöljyä ja valkosipulia kuorineen. Ööh… Gia puolestaan on syönyt hyvin siitä huolimatta että uutta ja kiinnostavaa katseltavaa riittä jokaisen kulman takana. Vauvan kanssa matkustaminen on niin erilaista ja niin antoisaa.