Mulla on vähän viha-rakkaussuhde mitä kirpputoreihin tulee. On aivan mieletön fiilis tehdä uniikkeja, kauan etsittyjä tai sairaan edullisia ja hyviä löytöjä. Sitä löytöä jaksaa rakastaa monen monta päivää täydellä sydämellä, ihailla ja hiplailla, kertoa puolitutuillekin kuinka hyvä mäihä nyt kävikään kirppiksellä. Se tunne, kun on voinut hankkia jotain kauan haluttua käytettynä!

Viimeisimpänä löytönä kerrottakoon meidän uudesta sohvapöydästä, jonka eteen tein ihan todella töitä. Vietin suuren osan vapaa-ajasta kierrellen kirpputoreilla, Kierrätyskeskuksissa ja selaten Toria. Lukuisien pettymysten jälkeen viimein kävi flaksi ja pöytä päätyi Torista nopeasti ja helposti meidän olohuoneeseen. Hyvää kannatti odottaa ja niin edelleen!

Sitten löytyy muutamia epäonnekkaampia tarinoita Torin ihmeellisestä maailmasta. Gia on hujahtanut pituutta viimeisen kuukauden aikana sen verran, että nilkat vilkkuu lahkeista ja napa pilkottaa paidan helman alta. Olen siis selaillut Toria ja etsinyt simppeleitä, hyväkuntoisia vaatteita kesäksi. Satuin löytämään menneellä viikolla myyjän, jolla oli myynnissä juuri oikeaa kokoa useampia kivoja perus vaatteita. Laitoin viestiä ja kyselin vieläkö vaatteet olivat vapaana ja että olisin kiinnostunut ostamaan useamman kerralla.Sain pian vastauksen ja siihen vastasin kysymällä erään vaatteen materiaalia. Puhelin jäi laukkuun muutamaksi tunniksi lähettämäni viestin jälkeen ja seuraavan kerran avatessani Torin appin, oli viestiketjussa vihainen viesti myyjältä. Koska en ollut voinut vastata heti ja kertoa että muutin mieleni vaatteiden suhteen, hän sanoi myyvänsä ne toiselle. Vastasin ja pahoittelin, etten ollut päässyt puhelimen äärelle aamun jälkeen ja tiedustelin että jokohan vaatteet olivat menneet. Eivät olleet ja saisin ne edelleen ostaa, hän pahoitteli vielä tylyä viestiään ja mainitsi häntä harmittavan kyselijät jotka eivät olleet tosissaan. Näpyttelin heti vastauksen, että ostaisin neljä eri vaatetta ja jättäisin yhden alkuperäiseltä ostoslistalta pois. Vastaus tuli muutaman tunnin päästä – ”myin vaatteet toiselle joka osti enemmän kerralla”. Ahaa. No mutta kiva, kiitos.

Toinen mukava yllätys oli, kun myyjä kertoi myynnissä olevasta vaatesetistä hyväkuntoisena, vain muutamia kertoja pidettynä ja kuin uutena. Vaatesetin saapuessa postissa, oli housuissa viisi tummaa ja erittäin selkeästi näkyvää tahraa. Näitä likaisia, rikkinäisiä ja nukkaantuneita vaatteita on löytynyt ihan perus kirppareiltakin, enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä kuinka merkkivaatteesta voi pyytää likaisena ja rikkinäisenäkin älyttömiä summia. On aivan huippua, että lapselle voi löytää laadukkaan vaatteen edullisesti sillä lempimerkillä varustettuna, mutta ei kai sellaista kukaan ihan oikeasti halua ostaa rikkinäisenä. Vai haluaako?

Näistä viime aikojen epäonnisista tapauksista huolimatta liputan edelleen vahvasti second handin puolesta ja kierrätän jatkossakin omia vaatteita ja tavaroita myymällä niitä eteenpäin kirppareilla, Torissa ja Zadaassa. Ah, mutta piru vie, olispa niin paljon helpompaa, kivempaa ja reilumpaa jos kaikki pelaisi samoilla säännöillä second handin maailmassa.

Herään kesken unen  hiljaiseen toivotukseen, hyvää äitienpäivää. Raotan unimaskia ja kohtaan lapseni hymyilevät kasvot. Hän tarraa unimaskiin, tokaisee äiti ja repäisee maskin pois. Mennään, äiti, sanoo lapsi. Ruokapöydälle on katettu aamiainen. Paistettuja munia, turkkilaista jugurttia, granolaa sekä marjoja, ruisleipää maapähkinävoilla ja kahvia kauramaidolla. Jaan aamiaisen taaperon kanssa, kuinkas muutenkaan. Pöydällä odottaa lapsen kuvalla varustettu äitienpäiväkortti – siinä hän hymyilee isin lippis väärin päin päässä. Rakas, reipas ja puhtia täynnä oleva tyttöni sinkoilee huoneesta toiseen, ottaa kädestä kiinni ja pukee jo pipoa päähän kun kerron että lähdemme isomummun luokse. Päivästä on tulossa ihana.

On ehkä kliseistä, mutta siitä huolimatta sanon että elämässäni hienointa, arvokkainta ja merkityksellisintä on olla äiti. Mikään, siis mikään, ei voi olla enempää ja suurempaa kuin tämä. Rakkaus omaa lasta kohtaan on viiltävää, ajoittain jopa kipeää, mutta kauneinta ja hienointa mitä olen koskaan tuntenut. Kun Gia väläyttää kasvoilleen hymyn, hihkaisee äiti ja ojentuu muiskauttamaan pusun rutistaen pienet kätensä sen jälkeen kaulani ympärille tuntuu että pakahdun ja toisaalta taas, että kutistun pienen pieneksi sen valtavan onnen tunteen lyödessä läpi. Kiitos Gia, että valitsit minut äidiksesi.

Kaunista äitienpäivää <3