Keväinen Helsinki ja tulevan viikon suunnitelmat

UNADJUSTEDRAW_thumb_298a.jpg

Tänään se tuntui ensimmäistä kertaa – kevät nimittäin. Ja koska keväisin myös Helsinki tuntuu erityisen kivalta, lähdettiin Gigin ja mumminsa kanssa sinne heti aamusta. Missiona oli syödä aamiaista Relovessa, tehdä löytöjä ja kävellä puhtaita katuja auringon lämmittäessä. Ja niin se aurinko lämmittikin, ihan teki mieli riisua takki ja kuvitella pärjäävänsä ilman, mutta aiemmasta oppineena takki oli vain hetken sivussa.

Löytöjä ei tehty, mutta aamiainen maistui niin hyvin että seuraavan kerran ruoka kävi mielessä vasta viideltä. Ilmeisesti natiainen on tullut äitiinsä ja tykkää syödä ulkona, koska ruoka maistui paremmin kuin ehkä koskaan Reloven syöttötuolissa. Tuo paikan tuorepuuro oli taivaallista. Täytyy ehdottomasti päästä testaamaan muitakin annoksia.

Tälle viikolle on buukattu kirppistreffejä, vauvatreffejä, lounastreffejä ja kahvitreffejä viikon jokaiselle päivälle ja kouluunkin pitäisi selviytyä keskiviikko-iltana. Viikon kruunaa erään ihanan pienen pojan ristiäiset. Toisaalta kiva kun on paljon ohjelmaa mutta vähän kyllä hengästyttää jo valmiiksi. Napero on onneksi niin menevä tapaus, että nauttii ehdottomasti enemmän kun ollaan liikenteessä eikä tarvitse vain tuijottaa tätä yhtä ja samaa naamaa kotona.

UNADJUSTEDRAW_thumb_2990.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_298d.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2986.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_299c.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2992.jpg

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Lapset

Tänään sunnuntaina

UNADJUSTEDRAW_thumb_2946.jpg

Tänään oltiin sovittu Gigin viemisestä hoitoon isovanhemmille puolenpäivän aikaan. Yllättäen juuri tänään napero päätti olla nukahtamatta normaaliin tapaansa aamun päiväunille puoli kymmenen aikaan, vaan simahti puoli yksitoista juuri ennen lähtöä. Sanomattakin selvää, että unet jäi hieman liian lyhyiksi ja sen seurauksena saattoi olla yliväsynyttä sekoilua 😀 Siitä huolimatta pieni jäi hymysuin hoitoon ja oli kuulemma ollut hyväntuulinen ja tyytyväinen koko kyläilyn ajan.

Kävin brunssilla Gigin ollessa hoidossa ja koska kyseltyäni tyypin kuulumisia palattuani kotiin sain vastaukseksi ettei ole kiire hakea pois, sain siivottua kotona ja siirrettyä vihdoin talvikamppeet varastoon. Kuinka ihanaa oli kaivaa esiin kevättakit, loaferit ja Birkenstockit! Ja kuinka onnelliseksi puhdas koti voi ihmisen tehdä. Likainen ja sekainen koti tekee mut pahantuuliseksi, vaikka tässä vauva-arjessa onkin oppinut sietämään ihan eri tavalla sotkua. 

Hain hoidosta ilosta kiljahtelevan tytön joka höpötti koko matkan auton takapenkillä. Oli ilmeisesti kiva reissu josta piti vauvakielellä kertoa kaikki mahdollinen. Kotona napero sai extramäärän haleja sekä pussailtiin puolin ja toisin. Aika ihania nuo pienen kuolaiset pusut, kun pitää haukata niin suuri osa kasvoista suuhun kuin vain mahtuu. Ennen iltapuuroa tyyppi nukahti kesken peuhaamisen olohuoneen lattialla syliin, enkä raaskinut puoleen tuntiin liikahtaa mihinkään suuntaan. Niin pakahduttavan ihana tuollainen unta tuhiseva lapsi. Nyt sitä unta tuhistaan jo omassa sängyssä valmistautuen huomisen päivän seikkailuihin.

Lajittelin tänään Gigin vanhoja vaatteita ja tuo kuukausia sitten ostettu vaaleanpunainen mekko mahtui naperolle edelleen – eipä tosiaan ole nähtävissä hurjaa pituuskasvua 😀

UNADJUSTEDRAW_thumb_28ef.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_28f6.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_28fe.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_294a.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2900.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2968.jpg

 

Suhteet Oma elämä Lapset