Päivän asut ja ajatuksia vauvojen vaatteista

UNADJUSTEDRAW_thumb_2828.jpg

Instagramin hashtageissa feedilläni on jo vuosia vilissyt gugguut, minirodinit ja paput. Mulla ei luonnollisesti ole ollut hajuakaan kyseisistä merkeistä, mutta tajusin sentään kyseessä olevan jotain lastenvaatteisiin liittyvää. Kun odotin Giaa, en missään vaiheessa sen kummemmin hurahtanut vauvanvaatteisiin. Toki niitä muutamia ostin ja hiplailin kaupoilla suloisia pieniä vaatteita. Oikeastaan vieläkään en ole ymmärtänyt mistä on kyse, kun hullaannutaan Gugguun uusista pipoista. Ehkä tämä ottaa aikansa, sillä mä kyllä tykkään vaatteista ja pukeutumisesta – itseni sekä lapseni. Ja onhan tilanne nyt ihan selkeästi eri kuin odotusaikana ja nyt vietän oikein mielelläni aikaa vaatekaupoissa – vauvojenkin osastolla.

Kun kuulin että meille tulee tyttö, ostin enimmäkseen neutraalin värisiä vaatteita, vaikka muutama vaaleanpunainen unelma päätyikin kassan kautta kotiin. Onneksi vain muutama, sillä olin oikeastaan alusta saakka sitä mieltä, että Gigille sopii vahvemmat värit. Se, että Gigillä on tummansinistä päällä on todella usein johtanut siihen, että tyyppiä veikataan pojaksi 😀 Nykyisin tartun siis todella harvoin niihin ”perinteisiin” tyttöjen väreihin ja tykkään tällä hetkellä muun muassa tummemmasta keltaisesta ja vihreästä. Ja sitä väriä ennen ensisijaisesti mietin kyllä vaatteen käyttömukavuutta ja helppoutta. Tässä vaiheessa vaate mikä esimerkiksi vaatii useiden nappien kanssa sähläämistä ei satunneista syistä johtuen oikein toimi. Ranskasta tarttui mukaan muutamia ihania vaatteita liikkeestä jossa olisi viihtynyt vähän pidempäänkin, pitääkin kirjoittaa siitä vielä erikseen.

Välillä on myös kiva matchata pienen kanssa, kuten tänään näissä puna-valkoisissa 🙂

UNADJUSTEDRAW_thumb_2805.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2822.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_2802.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_281f.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_281c.jpg

 

 

Perhe Lapset Vanhemmuus

8kk kuulumisia

UNADJUSTEDRAW_thumb_27a9.jpg

Gia täytti eilen kahdeksan kuukautta. Uskomatonta. Kahdeksan kuukautta ja vajaa päivä sitten syntyi pienen pieni tyttö josta on kasvanut ihan mieletön persoona. Päivä toisensa jälkeen jaksan ihmetellä tuota olentoa ja sitä, miten se on voinut tulla minusta. Siis ei niinkuin noin konkreettisesti  (:D) vaan sitä, miten me ollaan osattu luoda jotain noin kaunista ja ihanaa. Muistan vielä niin elävästi kuinka en uskaltanut ensimmäisiin kuukausiin lähteä pienen kanssa mihinkään kun pelotti niin paljon se mahdollinen huutokonsertti. Nyt sitä voisi lähteä vaikka joka päivä jonnekin, koska tuohan on ihan parasta seuraa. 

 

Millaista on elämä kahdeksan kuukauden ikäisen naperon kanssa?

Gigi oppi konttaamaan auttavasti Ranskassa – nyt mennään ja kovaa. Näidenkin kuvien otto oli työn ja tuskan takana, kun tyypillä oli koko ajan kiire johonkin.

Kaikki mikä eteen sattuu, menee suuhun. Lemppareita on tällä hetkellä aikakausilehdet ja lasinaluset. Niin ja villamatosta revityt karvapallot…

Huumoria ja naurua riittää pitkin päivää ja toisinaan myös öisin, kun herään naperon nauraessa unissaan.

Gigillä vaikuttaa olevan melko musta huumori. Ranskassa kun vaihdettiin vaippaa jonne oli tullut suhteellisen haisevat tavarat ja äitini kanssa sitä hajua kauhisteltiin ja suurieleisesti otettiin aina nenästä kiinni, räjähti tyyppi joka kerta kikattamaan.

Hän osaa jo pyytää omalla tavallaan syliin konttaamalla kohti ja ojentamalla kätensä.

Ruoka maistuu hyvin ja koska nimi on enne, pasta on suosikkia.

Vaatteissa käytetään edelleen 68 kokoa, vaikka joitain isompia paitoja onkin otettu lisäksi käyttöön. 

Gia on todellinen huomion kalastelija ja esiintyjä. Meillä oli sukulaisia kylässä ja tyyppi piti koko ajan showta pärskimällä, kiljumalla, lyömällä leluja pöytään ja nauramalla joka kerta kun hän sai joltain katsekontaktin.

Vierastusta on havaittavissa yllättävän vähän. Muutamia miespuolisia henkilöitä natiainen vähän jännittää ja silloin saattaa päästä pieni itku. Siitäkin ollaan selvitty kun on päästy äitin syliin ja saatu katsella ensin vähän kauempaa niitä pelottavia miehiä.

Pusuja satelee puolin ja toisin. Vauvan pusut on kyllä varsin märkiä kun hän yrittää haukata koko posken suuhunsa.

Ihana, rakas pieni jonka kanssa ei tylsää päivää näe <3

UNADJUSTEDRAW_thumb_27ec.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_27e0.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_27f1.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_27bd.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_27dd.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_27d7.jpg

UNADJUSTEDRAW_thumb_27e6.jpg

 

 

 

Perhe Lapset