Päiväunista, yöunista ja ajatuksia imetyksen vähentämisestä

 

Uni on ollut yli vuoden ajan paljon puhetta ja stressiä nostattanut aihe ja siinä ohessa hyvää sellaista on kovasti toivottu. Vieläkään en ole nukkunut itse oikeasti hyvin, niin kuin nukuin ennen raskautta. En ehkä tavallaan enää edes muista millaista se on – nukkua syvää unta heräämättä vaikkapa sen seitsemän tunnin ajan. Viime kuukausiin on mahtunut ehdottomasti myös hyviä öitä, mutta kärsin edelleen unettomuudesta ja siitä, että heräilen monta kertaa yön aikana. 

Gia on nukkunut loman jälkeen oikein hyvin, siis heti niiden neljän ensimmäisen huonon yön jälkeen. Tehtiin jopa ennätys viime viikolla kun napero nukkua posotti 19.30-07.00! Pääasiassa kuitenkin tytön unet ovat olleet about 19.30-06. Ja sekin on ihan loistava yö, kun muistelee vähän taaksepäin niitä neljän herätyksiä.. Tällä hetkellä päänvaivaa tosin aiheuttaa tuleva kellojensiirto ja siitä aiheutuva säätö lapsen unien suhteen. Miten ihmeessä saadaan venytettyä nukkumaanmenoa ja herätäänkö siirron jälkeen viideltä? Kellojensiirto on aina ollut ylimääräinen hieman ärsytystä aiheuttava toimenpide, mutta nyt lapsen myötä se ihan todella ottaa päähän! Ollaan yritetty muutamana iltana venyttää vähän nukkumaanmenoa mutta jostain syystä se on ollut äärimmäisen haastavaa ja napero on hieronut puoliunessa silmiään sohvalla.

Päiväunia meillä nukutaan myös todella säännöllisesti samaan aikaan ja lähes joka päivä yhtä pitkään. Lounaan jälkeen puoli yhdentoista aikaan vaunuihin ja uni tulee viidessä minuutissa. Siitä nukutaan poikkeuksetta kahteen asti. Gia on nukkunut päikkärinsä oikeastaan aina vaunuissa ulkona ja mietinkin pitäisikö lapsi opettaa nukkumaan päiväunensa myös sisällä omassa sängyssä? 

Viime viikkojen aikana on ollut myös mietinnässä imetyksen vähentäminen. Imetystä on pian takana vuosi ja kolme kuukautta ja kieltämättä alan kaipaamaan omaa kroppaa jo takaisin. Vielä en ole tehnyt asian suhteen mitään radikaaleja muutoksia, mutta kuin itsestään imetyskerrat on vähentyneet vuorokauden aikana. Tällä hetkellä Gia saa maitoa aamuisin herättyään, päikkäreiden jälkeen ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ihanteellisinta olisi jos lapsi itse jättäisi sen pois pikkuhiljaa, joten katsotaan nyt rauhassa viikko kerrallaan. Se on ollut ihanaa ja olen niin onnellinen sen onnistumisesta ja siitä, että se on jatkunut näinkin pitkään. Eihän se kuitenkaan mikään itsestäänselvyys ole, että näin on.

Pieni nukahti juuri ja nyt nappaan jääkaapista kassillisen sushia, hyppään autoon ja ajan parhaan ystävän luokse viettämään laatuaikaa. <3