Perjantai nuhanenän kanssa

Meillä on vietetty pienimmän osalta varsin flunssaista päivää. Gigi onnistui nappaamaan jostain pöpön, jonka johdosta viime yö on yskitty ja rohistu, tästä päivästä puhumattakaan. Tänään on kelvannut pelkästään syli, jos sekään. Se pitää varmasti paikkansa, kun sanotaan että vanhemmat kokevat lapsen sairastelun pahempana kuin lapsi itse (koska siitä huolimatta että vain syli on kelvannut, on energiaa riittänyt ihan loputtomiin) mutta onhan se ennenkokemattoman kamala tunne, kun tuo pieni niiskuttaa ja yskii pää punaisena. Eikä voi muuta kuin olla ja pitää lähellä. Ja kuluttaa Nenäfriidaa ja suolatippoja, joita nuhanenä ei voi sietää… 

Mutta kuten neuvolan lääkäri kerran totesi, ei vauvan flunssaa saa liikaa pelätä sillä jostain sitä on pienenkin vastustuskykynsä saatava. Toivottavasti tämä olisi nyt kuitenkin pian tiessään, on nimittäin jo kolmas pöpö ja tyyppi on kuitenkin vasta viittä yli puolivuotias. Potilas on nukkunut päivän aikana yhteensä ehkä tunnin, joten iltaunille painuttiin mukisematta seiskan jälkeen. Ja koska niin, voi nyt itse hengähtää ja ahmia viikon toisen (että tosiaan eilen viimeksi…) setin sushia, ah, sekä lasin kylmää Rieslingiä. Ahh…