Pitkäperjantain pitkittynyt aamiainen

Aamulla jääkaappi helotti tyhjyyttään niiden aineksien osalta joita haluan omasta aamiaisestani löytyvän. Päädyttiin ajamaan Isoon Omenaan ja siellä La Torrefazioneen, koska mikään perinteinen brunssi ei tällä kertaa innostanut. Tosi hyvä aamiaisvalikoima ja näin perheellisen näkökulmasta paikka sai täydet pisteet. Ennen sitä ei välittänyt oliko kahvilassa väljää vai ei, mutta nykyään vauvan kanssa miettii ja arvostaa ihan eri juttuja kun ruokailee ulkona. Mietittiin myös siinä aamiaisella, kuinka siistiä on nyt kun napero on isompi ja viihtyy aivan eri tavalla mukana ja omassa syöttötuolissa. Vielä kuukausi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan ottaa tyyppiä mukaan ja syöttää siinä ohessa. Se sotkun määrä oli täällä kotonakin ruokaillessa välillä vähän liikaa. Nyt maistui ruoka vaikkakin pää pyöri kuin propelli aina kun ihmisiä käveli ohitse. Katsekontaktien ja hymyjen kalastelu on ilmeisesti parasta mahdollista tekemistä tällä hetkellä. 

Tällaiset pitkät, kiirettömät aamiaiset on parhaita. Myös kotona, mikäli kaapeista löytyy vain kaikki tarvittava. Ilman kauramaitoa on esimerkiksi täysin mahdotonta nauttia aamukahvia. Tulevaa aamua varten löytyy onneksi se maito, mutta aamiainen taidetaan nauttia huomennakin ulkoistettuna brunssin muodossa Helsingissä, kun lähdetään sinne parhaan ystävän ja vauvojen kanssa. Ja ettei sitä odotellessa ehdi tulla nälkä, kaivan nyt pakastimesta rippeet Kolmen Kaverin pistaasijäätelöstä ja uppoudun Netflixin maailmaan ennen nukkumatin kutsua.