Se kuuluisa takiaisvaihe ja 1v. neuvolakuulumiset

Silloin joskus kuukausia sitten, kun Gia oli vielä pieni tuhiseva mytty, kertoi neuvolatäti naureskellen vaiheesta jolloin lapsi on äidissä kiinni kuin takiainen. Että odotas vaan. Ei päästä silmistään ja puhkeaa parkumaan kun äiti siirtyy metrin päähän tai laskee sylistään. No, nyt se vaihe on sitten saapunut. En edes älynnyt, että lapsi voi olla niin kiinni, vaikka muistan kyllä ne alkukuukausien loputtomat imetyskerrat ja niin edelleen. Tämä on tavallaan suloista, mutta huh, aika rankkaa. En voi tehdä ruokaa, käydä vessassa tai poistua toiseen huoneeseen ilman itkua. Jos onnistumme huijaamaan lapsen leikkimään iskän kanssa olohuoneeseen jotta voin tehdä keittiössä ruokaa, en voi hiiskua sanaakaan sillä kun tyyppi kuulee ääneni alkaa itku ja armoton konttaus keittiöön. Ja syliin. 

Meillä oli eilen 1-vuotis neuvola ja siellä puhuttiin muun muassa tästä takiaisvaiheesta. Gia ei vielä kävele ilman tukea, mutta kun oppii sen, pitäisi myös tämän vaiheen helpottaa. Olin lähes varma että naperon paino huitelisi reilusti yli kymmenessä kilossa, mutta yllätykseksi paino oli vielä alle kympissä. Pituutta oli tasan 72 senttiä ja kaikinpuolin tyttö menee käyrillään niin kuin pitääkin. Gia sai myös kaksi rokotetta eikä ole varmaan ikinä huutanut yhdenkään rokotuksen kohdalla niin kuin nyt. Onneksi syli auttoi, ja lattialla ollut leikkilaatikko. Taaperoitumisen kunniaksi ostin myös pituutta venähtäneelle tytölle uusia vaatteita syksyä ja viileämpiä ilmoja ajatellen. Tartun todella harvoin vaalenpunaiseen tai niihin perinteisiin tyttöväreihin, ja niin myös nyt tarttui mukaan farkkumekko sekä sinapinkeltaista ja tummanharmaata. Sunnuntain synttärijuhlia varten ostin juhlamekon mikä soveltuu käytettäväksi myös arjessa. Aasinsiltana juhliin, huominen kuluu puunaten kotia ja leipoessa – tuskin maltan odottaa..