Terkkuja Granadasta!

Kello on Espanjassa 21.30 ja makaan juuri hotellihuoneen sängyssä. Viereisestä lasten matkasängystä kuuluu tuhinaa, vihdoin. Tämä on ensimmäinen kerta sitten viime yön kun saan olla ihan yksin. Ja sekin yö meni miten meni, itseasiassa huonoiten moneen kuukauteen. Kuinka ironista että hetki sitten kirjoitin säästämisestä ja huonosta rahatilanteesta – ja olen nyt reissussa. Tämä tosin oli aika poikkeus, nimittäin vanhempani pyysivät meidät Gian kanssa mukaansa tänne. <3

Lennettiin iltalennolla vaihtaen Madridissa ja lennot meni kaikinpuolin hyvin. Gia oli toki energinen ikiliikkuja mutta hyväntuulinen koko ajan. Kunnes päästiin hotellille ja nostin rattaisiin nukahtaneen taaperon vaipanvaihdon kautta sänkyyn. Alkoi jumalaton huutoitku. Otin syliin, tarjosin rintaa, hyssyttelin ja otin viereen mutta ei. Olin jo vähän paniikissa että mitä nyt tapahtuu, huutaako lapsi aamuun saakka? Tunnin rauhoittelun jälkeen sain pienen lopulta nukahtamaan viereen, mutta se tarkoitti sitä etten nukkunut itse silmäystäkään. Napero vei sängystä valtaosan ja koska pelkäsin mahdollista putoamista en pystynyt nukkumaan. Ja sen mukainen olo onkin ollut tämän päivän 😀 Kuinka onnellinen olenkaan tuosta vierestä kuuluvasta tuhinasta!

Ennen kuin ummistan itsekin silmät, tässä muutama huomio Granadasta.

 

Täällä on edelleen ihan kesä! Kevyessä, pitkähihaisessa mekossa hikoilin kuin pieni possu. Edes illalla ei ollut viileää.

Tapaspaikkoja näyttää olevan niiin paljon enemmän kuin Madridissa, jes!

Eikä ne ole muuten hinnalla pilattu – 3 hengen patatas bravas, juustolautanen ja neljä lasia viiniä maksoi 12€.

Vaikka on lokakuu turisteja on paljon, japanilaisia erityisesti.

Joka kulmassa myydään kaunista, kuvioitua keramiikkaa. 

Vain yhdessä kahvilassa on puhuttu englantia, kaikkialla muualla on vain pudisteltu päätä ja nou inglis. Olispa kiva osata espanjaa.