Vauva harrastaa: patikointi

No ei sentään – vaan kulkee mukana kun vanhemmat patikoi. Tämä on valehtelematta aivan paras yhteinen harrastus! Kun yhdistää luonnossa liikkumisen, auringon lämmön ja yhdessä tekemisen, ei voi mennä pieleen. Kaivoin tänään pitkästä aikaa kantorepun esiin ja mallailtiin vauvaa siihen. Mietin että mahtaako tuo elohopea viihtyä siinä lainkaan, kun tuntuu että omin avuin pitäisi päästä joka paikkaan. Viihtyihän tuo, niin hyvin että kiljahteli ilosta ja vispasi jalkoja niin että huomenna saattaa löytyä äidin etureisistä muutama mustelma.

Käytiin reilun tunnin lenkillä lähimetsässä ja kallioilla. Juotiin kahvit puolessa matkaa ja todettiin ettei kahvi taida maistua missään niin hyvältä kuin luonnossa. Tuo vajaa kymmenen kilon lisäpaino toi matkaan kivasti lisähaastetta ja tällä hetkellä jaloissa siitä muistuttelee jomottava lihaskipu. Ihana sellainen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, ettei tuo vauva suostu pitämään aurinkolaseja. Luoja että me yritettiin niitä asettaa tavalla jos toisella ja joka kerta pienet sormet nousivat repimään lasit pois kasvoilta ja suoraan suuhun. Jouduin omin käsin suojaamaan naperon kasvoja aina auringossa, mutta se ei kyllä voi tulla tavaksi vaan täytyy keksiä jokin ratkaisu. Ehkä lippis tai aurinkohattu?

Tänään tuntui niin keväiseltä, ihanaa!