Vauvakuukaudet – Lokakuu

Samaa vauhtia kuin päivänvalo vaihtuu sysipimeään (kuinka masentavaa, että kuudelta tuntuu jo ihan keskiyöltä…) tuntuu aika kuluvan tässä uudessa roolissa. Lokakuusta ja sen mukanaan tuomista tunteista ja tapahtumista tuntuu olevan ikuisuus, tavallaan haikeaa, toisaalta helpottavaa.

Lokakuussa olen:

Ihmetellyt kuinka nopeasti vauvat kasvaa ja kehittyy. Vielä hetki sitten ei saanut katsekontaktia ja nyt tyttö napittaa silmiin, nauraa ja juttelee.

Viettänyt unohtumattoman (rota-rokotteen jälkeisen) viikon vauvan kanssa kahdestaan.

Viikannut pieneksi menneitä vaatteita pois. Nyt jo…

Ulkoillut, paljon. Uni maistuu selkeästi parhaiten raittiissa ulkoilmassa.

Vienyt vauvan isovanhemmille muutamaksi tunniksi hoitoon. Ei ollut vieraskorea ei.

Jännittänyt ristiäisiä. Lopulta kuitenkin turhaan, sillä Gigi hiljeni kuin taikaiskusta koko toimituksen ajaksi. Osoittipahan osaavansa olla vieraskorea :D

Oppinut imuroimaan, pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa aivan käsittämättömän nopeasti.

Käynyt vauvahierontakurssilla. Gigi päätti ensimmäisen tunnin huutaa ja toisen nukkua, success.

Nauttinut kerran viikossa tunnin Outlanderia. Oma aika, kuinka sitä osaakaan arvostaa aivan eri tavalla nyt.

Lukenut satuja päivittäin, lieko tuo vielä ymmärrä mutta ainakin hän vastailee ja puhuu päälle.

Koukuttunut erinäisiin asioihin, kuten granaattiomenaan, reseptien lukemiseen ja täydellisen untuvatakin metsästykseen, tuloksetta. Äitiyslomalla tällaiseen on liikaa aikaa…