Viime aikoina olen…

… syönyt muutaman Fazerin suklaamousse keksi(paketi)n liikaa. Ne on koukuttavia.

… hiihtänyt lähimetsässä ja vieläpä lähes tyhjillä laduilla. Vaikka rakastan kesää, on aika mieletöntä että ihan nurkan takaa löytyy idylliset puitteet hiihtämiseen.

… odottanut tulevia reissuja. Tuntuu että viime aikoina joka toinen tuttu on ollut jossain lämpimässä ja oma reissukuume on noussut aika korkeisiin lukemiin. Toisaalta niiden reissujen odottaminenkin on aika kivaa ja ihan oleellinen osa matkustamista on se fiilistely.

… miettinyt miten ajatukset matkustelusta on muuttuneet vauvan tultua kuvioihin. Haluaako lomalta nykyään helppoa pakettimatkaamista ilman välilaskuja, vai jatkuuko lomailu samaan tapaan kuin ennen?

… nauttinut auringosta ja sen mukanaan tuomasta valosta, mikä ikävä kyllä paljastaa jokaikisen pölyhiukkasen ja likatahran mikä tästä kämpästä löytyy…

… ikävöinyt Etelä-Afrikkaa. Niitä upeita viinitiloja, toinen toistaan parempia lounaita ja viineistä nyt puhumattakaan. Onneksi meiltä löytyy viime reissun jälijltä vielä kaksi pulloa jotka odottaa lämpimämpiä kelejä seurakseen.

… nukkunut entistä huonommin. Vauva on heräillyt itkemään jatkuvalla syötöllä yötä myöten ja siihen ei ole tutti enää auttanut. Ääh, koska tulee niiden täysien yöunien aika?

… pohtinut miten voisin säästää enemmän arjessa (en ainakaan syömällä aamiaisia ja lounaita ulkona…) ja päättänyt varata kirppispöydän, pieneksi jääneitä vauvan vaatteita on jo pari säkillistä.

… nauranut monta kertaa päivässä tuon pienen tyypin edesottamuksille. Hän punkee jatkuvasti ja kaikilla voimillaan ylös, menettää hermonsa kun ei pääse ja kiljahtelee innosta kun häntä lopulta auttaa. 

… päristellyt iltaisin Gigin varpaita. Jos ei mikään muu, niin viimeistään se saa tyypin räkättämään. Ja mikäänhän ei ole yhtä ihanaa kuin vauvan nauru. Ei mikään.