Vuoden viimeinen viikonloppu

Perjantaina valmistauduttiin ystävän kolmekymppisille ja toki vietettiinkin niitä, kamera tosin jäi kiireessä kotiin eikä kuvia näin ollen bileistä löydy. Kotiuduin kuitenkin suhteellisen aikaisin, koska kotona odotti pikku tyyppi ruokaa ja tiesin joutuvani heräämään seuraavana aamuna aikaisin.

Lauantaina vietettiin koko päivä Gigin mummin kanssa kaupungilla ja käytiin testaamassa Taco Bell. Unohdin tilauksesta oleellisen, eli lisukkeet nachoille ja kokemus jäi hieman kuivaksi. Täytyy ehkä antaa vielä uusi mahdollisuus tälle. 

Sunnuntaina kutsuin itse itseni (ja vauvan) Gigin mummolaan aamiaiselle. Sieltä saa aina viikonloppuisin jättimäisen saavin metelikahvia. Nimi juontaa vuosien (tai ehkä jopa vuosikymmenien?) takaa aikoinaan kovaa ääntä pitäneestä kahvinkeittimestä. 

Kulunut vuosi on ollut ehdottomasti mullistavin, pelottavin ja opettavaisin, enkä usko koskaan olleeni niin täynnä tunteita kuin vuonna 2017. Vuodelta 2018 odotan paljon. Gigin kasvua ja kehitystä ihan ensisijaisesti, mutta myös ensimmäisen kummilapseni syntymää, opintojen päätökseen saattamista ja matkustelua.

Sieltä joulusukasta paljastui lopulta lennot Madridiin, joten heti yksi matka mitä odottaa!