Yöimetyksestä vieroittaminen – miten meni eka yö?
Pari viikkoa sitten kirjoitin mua vaivanneesta unettomuudesta ja kuinka yösyötön jälkeen en ole saanut enää unenpäästä kiinni. Ahdistus ja nukkumattomuus on vain kasvanut päivien mittaan ja eilen sitten päätettiin, että luovutaan siitä aamuyön syötöstä. Jospa sen jäätyä pois saisin itsekin nukuttua kokonaisia öitä. Juttelin tuttujen äitien kanssa pitkästä aikaa viime viikolla ja kyselin joko heillä nukuttiin täysiä öitä. Juu juu, pitkään jo nukuttu.
Useampi oli unikouluttanut niin, että äiti oli lähtenyt pariksi yöksi kokonaan pois isän jäädessä hoitamaan yöt. Niin päätettiin mekin tehdä, eikä muutaman kilometrin matka mummolaan nukkumaan kuulostanut kovin pahalta. I wish… Itsehän en nukkunut juuri lainkaan. Säpsähtelin hereille jatkuvasti kuullessani muka Gian itkua. Valvoin tuijottaen kattoa ja vaikka hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa, ei väsyttänyt. Se on kammottavaa ja ennenkaikkea ahdistavaa. Haluan nukkua, mun pitää nukkua, miksi mä en voi nukkua! Heräsin seitsemältä jostain puolihorroksesta ja näpytin viestin miehelle, että miten siellä oli mennyt.
Kutakuinkin näin:
20.00 olin vielä itse kotona ja annoin iltapesujen jälkeen maidon ja laitoin naperon nukkumaan. Tyyppi jäi sinne tyytyväisenä jutellen pehmopupuille ja lähdin tilapäiseen majoituspaikkaani Gian mummolaan.
24.00 Gia heräsi (tähän aikaan heräämistä ei ole tapahtunut aikoihin) mutta nukahti lähes välittömästi uudestaan.
03.30 ja napero heräsi uudestaan. Tämä on suunnilleen se vakiintunut heräämisaika jolloin olen antanut maidon ja tyttö on jatkanut tyytyväisenä uniaan yleensä sinne puoli seitsemään saakka. Nyt ei ollutkaan tissiä apuna vaan ainoastaan iskä silittelemässä. Kaikenkaikkiaan Gia itkeskeli yli tunnin isän käydessä rauhoittelemassa, kunnes lopulta nukahti ja heräsi seitsemän jälkeen.
Oltiin päätetty, että edes vettä ei anneta eikä kyseessä ollutkaan jano vaan nimenomaan se tissintarve. Aamulla aamupala oli maistunut kuulemma erityisen hyvin, hyvä niin. Loppujen lopuksi ihan kohtuullinen ensimmäinen yö takana ja toivonkipinä elää, että niin minä kuin lapsikin nukuttaisiin lähitulevaisuudessa kokonaisia öitä. Tänään suuntaan vielä Gian mentyä nukkumaan yöksi pois – sormet ristiin etten tuijottaisi taas valtaosaa yöstä kattoa.
