Iholla

Nykyään asiat menevät näin: kun ihmiset muuttavat, he suuntaavat vaistomaisesti Ikeaan. Niin tein minäkin. Selasin monta iltaa Ikean valikoimia, opin haluamani asioiden nimet ulkoa ja tuijoittelin seiniä. 

En ole mikään sisustajaihminen, mutta viime syksynä muuttaessani uuteen maahan matkalaukkuuni ei mahtunut paljoa.

Joten tapasin Ikea-seurani, söin kakkupalan ja join karpalomehua.

Kiersimme Ikea-maailmaa yläkerrassa ja aloimme latomaan ostoksiamme kärryihin alakerrassa.

Sitten iski paha olo. Shoppailukrapula. 

Katsoin jokaisesta ostamastani tuotteestani valmistusmaan ja pyrin tekemään niitä kuuluisia valintoja.

Made in Estonia, Made in Italy, Made in Bulgaria, Made in Turkey, Made in China…

Krapula alkoi kymmenen punnan tarjouslakanoista nimeltä Eivor Ord. Erittäin kivoista sellasista, jotka on suunniteltu yhteistyönä Ruotsin ylpeyden, Beckmans-koulun kanssa.

Made in Pakistan.

En pystynyt. 

En kestänyt ajatusta että heräisin joka aamu lakanoista, joiden valmistusmaan työolosuhteet ovat niin kyseenalaiset.

Valitsin Kiinassa tehdyt pellavalakanat, for better or worse.

Sitten Facebook-feedissäni tuli Puhtaat Vaatteet – Clean Clothes Campaign Finlandin postaama Hesarin uutinen Pakistanin tehdaspaloista, jotka vaativat satoja uhreja.

Iso ja järkyttävä uutinen, joka lipui huomaamattomasti uutisvirtaan. 

Joululomalla Suomessa kävin ostamassa alusvaatteita ja sukkia Lindexin alesta.

Sukkahousut, Made in Italy. Sukat, Made in South Korea.

Alkkarit, Made in Bangladesh. Noh, olivat ainakin luomupuuvillaa.

Mutta Googlatkaapa huviksenne nopeasti hakusanat bangladesh factory fire. Taas satoja kuolleita.

Kävin myös Stadiumissa ale-urheiluvaatteiden perässä. Siellä tälläistä osasi jo odottaa.

Adidas, Nike, Puma ja mitä niitä kestouutisia lapsityövoimasta ja surkeista alihankkijoiden tehdasoloista nyt on.

Sovituskopissa tuli paha mieli.

Onneksi Casallin vaatteissa luki Made in Lithuania, joten annoin itselleni luvan kiikuttaa ne kassalle asti.

Eivät ne toki näyttäneet niin makeilta kun Niket. 

Joskus lähimenneisyydessä Made in China oli kyseenalainen, mutta nyt mieleni on hieman muuttunut.

Uutiset Kiinan tehtaiden oloista ovat normeja ja järkyttävät enää harvoin.

Mieluummin se kuin Made in Bangladesh tai Made in Pakistan ja ne kamalat tehdaspalot.

Kaikki ne ikävät uutiset, jotka maantieteellisesti ovat kaukana mutta samalla niin lähellä. 

Iholla.