TSOT TSOT, ISABEL MARANT

Isabel Marantin uusin näytös oli kovin valkoinen.

Tietenkin vaatteet tulivat eri väreissä, mutta siihen se sitten jäi.

Jokainen malli oli nimittäin valkoinen.

Pikaisella katsauksella Marantin aikaisemmissa näytöksissä on 0-3 mallia, jotka eivät ole valkoisia. Yksi aasialainen malli ja yksi Joan Smalls.

H&M yhteistyömalliston lookbookista sentään löytyy yksi ei-kaukaasialainen malli, Alek Wek.

Merkin omissa mainoskampanjoissa luku taitaa olla pyöreät 0.

Style.comin vanhassa arviossa lukee: ”In fashion speak, she ”makes clothes that girls want to wear”.

Muoti on bisnestä, ja Marantin vaatteita käyttävät muutkin kuin valkoihoiset naiset. Heitä ei vain käytetä niiden markkinointiin.

Racial diversity on muotimaailmassa tähän asti tarkoittanut lähinnä yhtä mustaa ja kahta aasialaista mallia per näytös. Ja ne aasialaiset mallit ovat olleet suuri harppaus edistyksessä.

Kun selaat seuravan kerran Vogueta tai muuta muotilehteä, laske huviksesi montako ei-valkoista mallia löytyy alkuosion ison rahan superbrändien mainoksista. Tai lehden kannesta.

Uumien lisäksi mallien ihonväripaletti on kapea.

Merkkejä muutoksesta on kuitenkin ilmassa. Aihe on pinnalla. Muotitalot ovat paineen alla.

Esimerkiksi Céline on Phoebe Philon aikana käyttänyt näytöksissä vain kuutta eri aasialaista mallia. Eikä Philon nelivuotisen pestiin ei ole mahtunut yhtään mustaa mallia, tähän asti. Yllättäen eilen Célinen kevään näytöksessä käveli kertaheitolla neljä mustaa mallia. Ehkä Philo luki London Evening Standardissa kaksi viikkoa sitten julkaistun jutun, jossa Iman puhuu värillisten mallien puuttumisesta näytöslavoilta.

“Phoebe Philo [London-born former creative director at Chloë, now at Céline] — she’s a cool girl. But Céline has never had a coloured person showing in their collection. Ever,” claims Hardison. “And yet they have the best accessories; every black woman who has money buys her accessories.” “Not me,” shoots back Iman. “I walk the walk. I can get another It bag. I have my wallet,” she says firmly. “I make a conscious decision not to buy that stuff.”

Yksi Célinen näytöksessä nähdyistä mustaihoisista malleista oli Malaika Firth, joka on myös Pradan tämän syksyn mainoskasvo. Firth on Pradan historian toinen mustaihoinen mainoskasvo. Ensimmäinen oli Naomi Cambell.

Cambell teki Pradan mainoksen viimeksi vuonna 1994.

Cambellin käveltyä Pradan näytöksen 1993, seuraavan kerran italialaisbrändin catwalkilla nähtiin mustaihoinen malli, Jourdan Dunn, vuonna 2008.

Lähes kaksikymmentä vuotta on pitkä aika.

Dior taas buukkasi viime Haute Couture näytökseen kuusi mustaa mallia. Muotitalo ei taida kaivata enempää huonoa julkisuutta etnisiin asioihin liittyen.

Poikkeuksellisesti tuoreissa kevään näytöksissä kahdella catwalkilla käveli (ja tanssi) vain mustaihoisia malleja.

Tämän tekivät Milanossa Philipp Plein ja Pariisissa Rick Owens.

Rick Owensin näytös murskasi muotinäytöskaavan totaalisesti. Mallien sijaan vaatteet esitteli joukko mustia tanssiopiskelijoita, jotka esittivät stepping-numeron. Okei, yksi tanssijoista oli valkoinen. Tanssijat eivät olleet samplekokoa, ja vaatteita oli muokattu sellaisiksi että niissä voi kunnolla liikkua.

Myös Givenchyn näytös oli täynnä mallikauneutta, jonka geenit tulivat ympäri maailmaa.

Asia jonka pitäisi vuonna 2013 olla itsestäänselvyys.

Osataan sitä toki myös missimaailmassa. Kun USA:n uusi Miss America sattui olemaan intialaistaustainen, jotkut ihmiset eivät pitäneet siitä. Ollenkaan. Ja he tietenkin jakoivat mielipiteensä esimerkiksi Twitterissä.

Mitä nyt taas, maailma.