MUISTOT JOTKA OVAT KAHDEN TUNNIN PÄÄSSÄ

Pariisi on paikka, josta ihmisillä on kärkkäitä mielipiteitä. Tylsä, töykeä, pelottava hurmaava, likainen, ihana. Kun Lontoo nimettiin vähän aikaa sitten maailman suosituimmaksi turistikaupungiksi, Pariisin pormestari tulistui ja kutsui Lontoota pelkäksi yhdeksi Pariisin lähiöistä. Niin tai näin, viisi päivää Pariisi oli meidän leikkikenttämme. Opintosuunnitelmaamme on tehty tilaa Pariisin muotiviikkoja varten, joten lähdimme luokkalaisten kanssa miesten muotiviikolle pukijoiksi. 

Joten odotimme tunteja takahuoneissa, katsoimme mallistoja läheltä, tapoimme aikaa ihmettelemällä ja seuraamalla menoa. Raf Simonsin takahuoneeseen pamahti ASAP Rocky, Raf Simons joi kokista ja huomasin vasta jälkeenpäin että pukemallani mallilla on naamatatuointi. Raf Simonsin lisäksi puimme Damir Doman, Thom Brownen ja Officine Generalen näytöksissä. Näytösten jälkeen juhlimme aamuviiteen. Satojen alle kaksikymppisten miesmallien ollessa ulkona luokkani tytöillä oli ottajan markkinat. Minä otin ensimmäisen metron kotiin, eli Facebookin kautta löytyneeseen huoneeseen jossa minua odotti vuokraajan kämppiksen mukava kissa. En tosin tiedä kissan nimeä vieläkään. Päivisin osa jonotti näytöksiin, mutta minä nukuin tai pyörin ympäri kaupunkia ja näin vanhaa ystävää näyttelyiden merkeissä (Alaia!). En ole aikaisemmin käynyt Pariisissa ja tämä luokkaretki oli paras luokkaretki ikinä.

Ja nyt me kaipaamme takaisin. Olemme varanneet pikkuhiljaa matkat naisten muotiviikoille.

Miesmallijuoruilu on ollut mukavaa ajanvietettä, paitsi sille paralle joka sai models.comin TOP10 mallilta nänniläväritulehduksen…