PAIVÄKÄNNIT

Okei, viime perjantaina lähes valmistuimme luokkani kanssa. Palautimme lopputyön ja sen jälkeen vedimme aivan hervottomat päiväkännit auringossa kanaalin varrella, Central Saint Martinsin terassibaarilla ja minun takapihalla kynttilävalaistuksessa. Nauroimme, puhuimme tulevaisuudesta (ei EUlaisten viisumien loppuminen on kestoaihe) ja laitoimme mehujääpuikkoja kuohuvaan ja roseeseen.  

Sammuin kymmeneltä sänkyyni (tietty takapihan valot vielä päällä)  ja heräsin lauantaina aivan ihmeelliseen tunteeseen, hetkelliseen helpotukseen. 

Torstaina nimittäin sain tietää että pääsin valokuvausmaisteriin kouluun minne olen aina halunnut, Sveitsiin. Perjantaina päätin että hoidan asiat kuntoon ja ihan varmasti menen koska voin ja en varmasti muuten saisi mahdollisuutta asua paikassa jossa on järvi tai parveke Alppinäkymin. 

Opiskelen vihdoin ranskan ja vietän kaksi seuraavaa vuotta maassa missä keskinkertainen pitsa maksaa 20 euroa, sipsipussi 4 euroa ja halvin olut 2 euroa kaupassa.