Vintagen rapinaa

Muistatteko vielä kun Christopher Kanen galaksiprinttimekkoja ja gorillateeppareita sekä niistä versioituja halpakopioita ei päässyt pakoon muotiblogimaailmassa? Jostain kumman nurkasta ne printit aina ilmestyivät, ja jatkoivat voittokulkuaan katumuotikuvaajien ja tumblr-armeijan avustamina. Nyt Givenchyn rottweiler on moderni muoti-ikoni, Versacen värikkäät ysäriviidakot rehottavat taas ja viime muotiviikkojen ehdoton katumuotihitti oli Kenzon tiikerikollarit. Uudelleensyntyneen merkin logo koristi niin monen fashionistan paitaa että piti melkein hieraista silmiään varmistaakseen että kyseessä ei ollut yksi ja sama henkilö. Nyky-Kenzon suosio perustuu osaltaan juuri oikeaan hetkeen osumiseen; Opening Ceremonynkin suunnittelijat Humberto Leon ja Carol Lim ovat iskeneet oikeaan kultasuoneen laittamalla talon logon ja värikkäät printit yhteen lompakkoystävällisten iPhone-kuorien, Vansien ja New Eran lippisten kanssa.

Osattiin sitä toki ennenkin.

Graafinen suunnittelija Harry Gordon esitteli vuonna 1968 luomansa mustavalkoiset paperimekot. Ajan hengen mukaisesti ne olivat yksinkertaisen A-mallisia ja erittäin lyhyitä. Sarjaan kuului viisi versiota samasta mekosta erilaisilla printeillä. Valittavana oli kissaa, kukkaa, silmää, ohjusta tai Allen Ginsbergin runoa. Kun mekon hauras selloloosamainen materiaali oli hajoamaisillaan, kantajaa ohjeistettiin ripustamaan vaate seinälle julisteeksi. Nerokasta! Postimyynnistä tilattaville mekoille tuli hintaa pari dollaria.

Kuulostaako tutulta?

Nykyisin  tosin tulee halvemmaksi ostaa Christopher Kanen tai Givenchyn t-paita, sillä Gordonin alkuperäiset mekot menevät eBayssa ja Christie’s -huutokaupassa erittäin kovilla summilla. Mekot löytyvät esimerkiksi myös MoMan kokoelmista.

Iloista viikon alkua kaikille!

Ensimmäinen kuva, toinen kuva ja kolmas kuva napsaisu koulun kirjastosta löytyneestä kirjasta.