Ohimenevistä hetkistä ja juhlistamisen tärkeydestä

”We have forgotten how to dream, and I believe that it is very interesting to ritualize our daily lives. The only ritual we still have is drinking coffee. Everything else is lost.”

– Marina Abramovic

Joku laittoi äsken ilmaan ensimmäisen raketin.Vaikka en nähnyt raketin menevän ylös ja tulevan alas, en voinut olla kuulematta sen pauketta. Sen sijaan mennyt vuosi, sen iloiset ja surulliset tapahtumat välähtivät silmieni edessä. Kuin raketit taivaalla, ne menivät ohi yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Ja tarjosivat yllättävän, uskomattoman, vihlovan elämänmakuisen hetken. On meidän päätös tartummeko niihin hetkiin vaiko jätämme asiat sikseen. Halaammeko kaveria, soitammeko noloja puheluita, uskallammeko ottaa toista kädestä kiinni ja huutaa: nyt mennään! Niin ohimeneviä kuin ne hetket ovatkin, lopulta ne muuttavat kaiken. 

Sillä vaikka koskaan ei ole liian myöhäistä, joskus on liian myöhäistä. 

Me olemme täällä vain hetken, joka päivä. 

Kuva teoksesta Dragon (1999, Quartz, Kunsthalle Düsseldorf) skannattu Phaidonin julkaisemasta Marina Abramovic -kirjasta.