EI MITÄÄN UUTTA
En pidä viime vuosina suosituista aikaan sidotuista haasteista, ne tuntuvat liian ehdottomilta vaikka ovatkin hyvä johdatus ihmisille vaikkapa kasvissyöntiin tai herkkujen vähentämiseen tai hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tavallaan olen itse onnistunut monissa ihmiskokeissa: neljätoista vuotta kasvissyöjänä, josta vuosi vegaanina on sujunut kivuttomasti. Raakaruokavaliota jaksoin toteuttaa kolme päivää ylä-asteella. Yritin olla vuoden ostamatta sukkahousuja mutta se ei mennyt kokonaan putkeen. Yhtäkkiä aloin taas lukemaan paljon kirjoja ja todellakin toivon että kaikki tekisivät maailmaa ja itseään parantavia uudenvuodenlupauksia. Innostun plant based-instagramtileistä ja haluan yhtäkkiä jääkaupin täyteen kaksikymmentä kiloa kasviksia.
Vuoden lähestyessä loppua huomaan kuitenkin että olen tahtomattani onnistunut tietynlaisessa haasteessa: alusvaatteita ja sukkatuotteita lukuun ottamatta en ole tänä vuonna ostanut yhtään uutena tuotettua vaatetta tai asustetta. Kaikki tänä vuonna ostamani vaatteet, kengät ja asusteet ovat olleet käytettyjä, lahjoitettuja tai löydettyjä. En ole myöskään ostanut uutena tuotettuja sisustustavaroita tai astioita (paitsi kaksi vaatetankoa ja kynttilöitä) vaikka olen muuttanut kolme kertaa vuoden aikana. Ostin uuden puhelimeni ja kuulokkeet käytettynä. Olen samalla lahjoittanut kämppiksilleni joitain vaatteita, jotka eivät ole päätyneet päälleni. Toivottavasti karmapisteeni ovat nousseet roimasti.
Haaste on ollut erittäin helppo toteuttaa: asun opiskelijabudjetilla Sveitsissä. Sveitsiläiset ovat tunnetusti rikkaita = käytettynä löytyy kaikenlaista paremman väen tavaraa. Valentinon uudet housut kadulta. Alexander Wangin neule lahjoituksena. Hermeksen housut vitosella. Yksitoista Villeroy & Bochin lautasta myös vitosella. Voisin teoriassa jatkaa tätä ihmiskoetta varmaan loppuelämän tai ainakin kymmenen vuotta mutta se sulkisi kaikkien innovatiivisten pienyrittäjien ja nuorten suunnittelijoiden tukemisen, mikä on surullinen ajatus.
Tällä hetkellä vahinkohaasteeni jatkuu vuoden loppuun.
Ihmiskokeeni on vastaus siihen miten nuorilla on nykyisin varaa kaikkeen designerkamaan ja vaikkapa IBE:n Kirpparinarkkari-kappale on mahdollinen: tavara liikkuu ja vaihtuu. Kun oli kolmetoista ja koukutuin lähi-Fidaan käytetyt vaatteet olivat semi-noloja mutta nyt Fida ja UFF ovat nuorison räppikappaleissa jäätä ja vähän vanhemmat ovat koukussa eBayhin ja Vestiaire Collectiven tapaisiin kauppapaikkoihin ja Black Fridaysta tehdään lähinnä paheksuntastatuksia. Kuluttamisen sijaan oikeanlainen kuluttaminen on lyönyt läpi. Mikromuovit pelottavat.
Välillä tai oikeastaan joka kerta mietin suihkussa olenko paha ihminen kun juuri nyt satun käyttämään muoviin pakattua saksalaista eläintestaamatonta kahden euron ekosuihkugeeliä vielä paremman vaihtoehdon eli palasaippuan sijaan.