Kahden pahvilaatikon kokoinen vaatekaappi
Tämä sunnuntai on viimeinen lomapäiväni hetkeen. Huomenna alkaa koulun kesäprojektin tekeminen, intensiivinen pakkausviikonloppu Suomessa ja sitten onkin jo ensimmäinen yliopistomaanantai. Täällä on harmaata ja satanut koko päivän, eikä ole ollut paineita lähteä minnekkään. Olen vain nukkunut aivan liian myöhään, juonut vahingossa liian makeaa kookosvesijuomaa (lapsellinen yäk tähän) ja lukenut yhtä lempparisivustoani, The Business of Fashionia.
Ja sitten tietenkin tehnyt muita asioita jotka eivät kuulosta aivan niin ihanan seesteisiltä blogiin kirjoitettuna, kuten syönyt pussin sipsiä aamiaseksi, käynyt likainen tukka ponnarilla kaupassa ostamassa ale-sämpylöitä ja googlaillut Call Me Maybe -videon söpöä mallipoikaa, heh.
Kaikki tämä vapaa-aika ja aikaisemmasta arjesta irrottautuminen on jättänyt paljon tilaa myös kehittävimmille asioille, kuten miettimiselle. Olen rauhassa pohtinut nykyisyyttä ja tulevaisuutta, mitä niiltä haluan ja odotan. Toisin sanoen, mitä odotan itseltäni näin suurten muutosten keskellä. Välillä on niin samperin vaikea luopua ja jättää menneisyys sinne minne se kuuluukin. Taakse.
Koska tulevaisuus tulee aina nykyhetken kautta, viime aikoina on ollut totuttelemista.
Esimerkiksi siihen että elän kahteen Ikean Kassett-laatikkoon mahtuvan vaatevaraston kanssa. Eikä se vaatevarasto ole aina ihan niin toimiva niinkuin tässä kuvasarjassa. Tai no, onhan se periaatteessa, mutta en jaksaisi pitää eri versioita samasta kolmesta asusta enää pidempään. Olen toki onnellinen Acnen luottonilkkureista, kasasta mustia silkkivaatteita ja kiertsistä löytyneistä Benettonin villiksistä jotka otin mukaan, mutta olen vain ihminen. Haluan niiden rinnalle nahkahousuni, parit farkut, kasmirhuivini ja kaikki Suomeen jääneet pitkät takit. Vaihtoehtoja, jotka tekevät elämästä helpompaa ja joiden tilapäisen puuttumisen huomaa arjessa.
En nimittäin vihaa mitään niin paljon kuin peilin edessä tuhlattuja minuutteja ja stressaamista vaatteista, kun saman ajan olisi voinut käyttää elämiseen, nauramiseen tai vaikka kirjan lukemiseen.
Sama pätee kaikkeen muuhunkin ulkonäköön liittyvään. Kuivashampoo, hiuksiin jätettävä hoitoaine ja meikkituotteet joista löytyy aurinkosuoja ovat lahja ylemmiltä tahoilta (eivät toki kauneusalan jättiläisiltä). Ideaalimaailmassani ulkonäköpaineet olisi vain antiikkinen sana menneisyydestä.
Siksi olen toki valinnut opiskelualakseni muodin…
Muotibisnes tosin perustuu muutoksille, ja siitä minä pidän.
Odotan tulevaa hiustenleikkuuta, tarkoitus olisi pätkäistä tälläiset ihanat hiukset. Omat ovat päässeet kasvamaan turhan pitkiksi. Sen lisäksi että yleisilme piristyy kertaheitolla, lyhyemmillä hiuksilla on myös yksi tärkeä ominaisuus ylitse muiden.
Ne kuivuvat aamulla nopeammin.
Kuvat: ”Classics” US Harper’s Bazaarin Joulukuun 2001 numerosta. Kuvat Nathaniel Goldberg, tyyli Brana Wolf, malli Trish Goff. Lähde archive.org.