Mistä aloittaisin

Vintageaurinkolasit, Charles Jourdan. Huulipuna, Guerlain. Kaulakoru, Weekday. Muistio, Moleskine.

Täällä blogin puolella on ollut hiljaisempaa kun Lontoo on näyttänyt parhaimpia puoliaan minulle.

Hyvännäköisiä ihmisiä koko kadun täydeltä The Goodhood-kaupan 5-vuotissynttäreillä.

Autotallirokkia aidoimmillaan autotallin ulkopuolella. 

Monoclen ystävämyyjäisissä sekoamista. Mukaan lähti Trunk Clothiersin skottikasmirneule. 

Ja Ettingerin korttikotelo, koska kohta sitä ollaan tärkeitä ja kävellään käyntikortit taskussa.

Naurukohtauksia ystävän kanssa, koska…. joskus sitä on vaan niin kliseinen, naurettava ja onnellinen.

Oltiin muuten nuorimmat asiakkaat Monoclen hienostoalueella sijaitsevassa toimistossa, ja minä varmaan noloin. Moikka vaan asialliset heritage-miehet ja tyylikkäät naiset.

Lyhythihainen ranskalainen vintagetoppi, TRAID.

Kotona on usein fiilis kuin N*Syncin Tearin Up My Heart-videolta, lähinnä koska sielläkin hengataan warehouse conversionissa ja Instax-kuvia on ympäri huonettani. 

Rakastan pellavalakanoitani, puulattiaa ja ikkunani ulkopuolella betonista puskevaa kasvia.

Kaasun ja lämpimän veden loppuminen ystävillä lauantai-iltana oli myös uusi kokemus. Herkkurisoton tekeminen vaihtui puhelinsodaksi ja ale-kolmioleiväksi.

Sunnuntai ja rentoiluvaatteet läheisessä Whole Foodsissa on virhe jota en tee koskaan uudestaan.

Mistä näitä hyvännäköisiä ihmisiä oikein tulee… 

Ja joskus kannattaa sanoa kyllä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Sitä voi päätyä suljettuun ravintolaan, jonka omistaja avaa ja kaataa seurueelle tequila-tomaattimehushotit.

Paljastuu että hän on aikoinaan päässyt samoille yliopistolinjoille kuin minä ja valinnut juuri päinvastaisesti. 

Unohdin kysyä kuinka hän päätyi perustamaan ravintolan, jonne seuraavana päivänä odotettiin erästä näyttelijää.

Maailma on pieni, ja minä jatkan tästä. 

Uudet valinnat mukanani.