Omat kauneusrutiinini ovat yhdistelmä pragmaattista köyhäilyä, vanhan kunnan hippiä ja alehaukkaa. Nykyään Zero Wasteksi brändätty ajatusmaailma kiinnostaa koska siinä jollain etikalla ja Maizenalla ratkaistaan kaikki ongelmat: köyhä ikuisuusopiskelija kiittää. Suosin isojen eurooppalaisten ketjujen omia luonnonkosmetiikkasarjoja varsinkin kun ne ovat sertifikoituja sekä alennuksessa. Hyväksi havaitut ketjuliikkeet tähän tarkoitukseen ovat Boots Isossa-Britanniassa, Monoprix Ranskassa ja Muller saksankielisillä alueilla. Suomessa varmaan ostaisin pelkästään Urtekramia. Käytän hutiostokset eri käyttötarkoituksiin ja leikkaan hammastahnatuubin kun se on lopuillaan. Ehkä vähän ehkä ärsyttää sheet mask-villitys kun miettii sitä saatanallista jätteen määrää. Pro tip jos olet budjetilla kauneuskaupoilla: selvitä onko tuote eläinkokeeton/vegaaninen ja jos ei ole niin jätä hyllyyn. Rahaa säästyy kuin itsestään. Jos budjetti on oikein tiukilla katso myös onko omistava yhtiö eläinkokeeton/vegaaninen ja myydäänkö tuotteita Kiinassa (= huono juttu). Kaikki seuraavista esittelemistäni tuotteista eivät kyllä valitettavasti täytä näitä kriteereitä mutta suosittelen kyseisen vinkin kokeilua vaikka Cosmethicsin avulla.  

Suihkurutiinini kuuluu palasaippua, shampoopala ja Meine Base. Meine Basea ja palasaippuaa käytän keholle. Palasaippua on kyllä upea keksintö joka toivottavasti tekee paluun: erittäin halpa ja melkein jätteetön. Siis miettikää sitä purkkimäärää käsisaippuoista ja suihkugeeleistä vaikka asuisikin maassa jossa on loistavat kierrätyssysteemit. Meine Base on kookosöljyn kaltainen ihmetuote, jolla on varmaan myös sata käyttötarkoitusta ja jonka käyttöä suosittelen lämmöllä vaikka parikymppiä suolaan kuulostaa epäilyttävältä. En ole ihan varma vielä shampoopalan käytöstä, se on tällä hetkellä yksi työmaa. Käytän Meine Basea myös hiuksiin huuhteluna shampoopalan jälkeen. Ainoa hiusten muotoilutuote jota käytän on kuivashampoo, tällä hetkellä se on juurikin keittiökaapin Maizena.

Päädyin teininä pesemään meikit eri kasvisperäisillä öljyillä yhdestä syystä: raha. Miksi käyttää viisi euroa L’orealin silmämeikin poistoaineeseen kun keittiöstä löytyvä oliiviöljy on puoli-ilmaista, eettistä JA sitä voi myös käyttää yövoiteena? Tällä hetkellä käytän Acorellen öljyputsaria meikille, Meine Base-liuosta sekä Dr. Hauschkan puhdistusvoidetta. En käytä kyseisten tuotteiden kanssa vanulappuja vaan tavallisia pyyhkeitä jotka saavat tahriutua. Teinistä asti olen käyttänyt myös Dr. Hauschkan puhdistusvoidetta jota taputellaan naamaan ja siinä on jotain mystistä mikä pitää ihon hyvässä kunnossa. Tätä on tullut ostettua Ruohonjuuresta kymmenen vuoden ajan epäsäännöllisesti ja ainoa harmituksen aihe on tuubin hinta verrattuna kokoon. Olen miselliveden suuri fani ja se jollain tavalla muutti elämäni samalla tavoin kun kuivashampoo ja Tangle Teezer, mutta ei ole tällä hetkellä käytössä koska sopivaa ekoversiota perinteisen Bioderman korvaajaksi ei ole löytynyt. Olen kyllä kokeillut vaan yhtä niin ei ihme.

Nip+Fabin Glycolic Fix Foaming Facial Cleanser kuivattaa ihoani ja oli virheostos kunnes tajusin käyttää sitä nousevien kystafinnien hoitoon. Parin päivän kuuri sillä, Bepanthenin läträys ja pakkorelaus auttaa siihen että ihonalainen finni ei nouse ihan pingpongpallon kokoiseksi. Minulla ei ole ennen näiden pallojen nousemista ollut pahempia iho-ongelmia. Pallot nousevat pari kertaa vuodessa varmaan stressin, tupakan ja alkoholin seurauksena. Kaksi pingispalloa naamassa on erittäin jännä kokemus. Saman merkin Glycolic Scrub Fix on kelpo tuote, jota käytän iltaisin myös naamanpesuun jos olen ollut meikittä (eli melkein aina). 

Lempiseerumini ovat loppuneet, eikä minulla ole varaa uusiin. Keksin seuravaan life hackin luettuani Whamisan tuotteista, jossa kerrostetaan kasvoveden kaltaisia tuotteita naamalle vanulapulla pyyhkimisen sijaan. Käytän tällä tavalla seerumin sijasta SoBion kahdeksan euron Aloe Vera -luomumisellivettä joka ei ole misellivetenä hääppöinen ja Terra Naturin loistavaa kolmen euron Aloe Vera -kasvovettä. Inc-lista näillä kahdella tuotteella alkaa samoilla ainesosilla mitä seerumeissakin on eli aqua ja glycerin ja aloe barbadensis leaf juice…

Seerumilempparini ovat Absolutionin Le Serum Anti-Soif, Sukinin Super Green Facial Serum ja Nip+Fabin Glycolic Fix Serum.

Kosteutuskokoelma. Seerumin jälkeen laitan arganöljyä tai sheavoidetta naamalle yöksi, manteliöljyä käsille iltaisin (toimii myös meikkiputsarina) ja Boots Botanicsin Super Balmia huulille jos tarve. Huulirasvat ovat saatanasta. Aamuisin huuhtelen naaman Meine Base-liuoksella ja kylmällä vedellä jonka jälkeen laitan seerumia. Päivävoiteena käytän hetkellä aurinkovoiteen lisäksi Benecosin BB-voidetta joka tuntuu oikeasti kosteuttavalta ja hoitavalta. Keholle käytän yleensä Dr. Palmersin tuotteita joita hamstraan Bootsista sen verran että riittää vuodeksi eteenpäin. Neal’s Yardin käsivoide tuli lehden kylkiäisenä ja kannan sitä talvella mukana. Mavalan jalkageeli ajaa asiansa mutta yritän etsiä ns. cruelty free-vaihtoehdon sen loppuessa. 

Alesta ostetut Cliniquen aurinkorasvat eivät aiheuta naamallani näppyjä, joten olen päättänyt pysyä niissä koska tällä hetkellä virheostoksiin ei ole varaa vaikka tietty itse merkki on suuremmassa mittakaavassa huono valinta sillä sitä myydään Kiinassa. Internetin mukaan naama -ja kehorasva ero on vain yksi ei-vaikuttava ainesosa eli kehorasva on ok myös naamalle. Kiitos internet. Taannoinen viikonloppu Ranskan auringon alla ja samanaikainen viinin pämppäys kuivattivat ihoani urakalla: näin silmieni edessä kuinka ihoni muistutti ilosta uusien ryppyjen muodossa. Edellinen lause kuulostaa joltain klikkiotsikolta mutta menköön. Onneksi kerros sheavoidetta auttoi hieman tähän järkyttävään tapahtumaan. Paras kauneusvinkkini on kyllä vitamiinit purkista ja liian auringon välttely vaikka käyttäisikin aurinkosuojaa. Ja hammaslangan käyttö.            

Seuraavaksi yritän integroida kuivaharjausrutiinin elämääni ja käyttää kahvinpuruja sekä kaoliinia eri tavoin kuorintana ja naamioina. Yritän myös käyttää enemmän kynsilakkaa sillä omani alkavat olemaan vanhoja mutta puolitäysiä ja ketuttaa jos ne päätyvät sellaisenaan kaatopaikalle.