Silkki-kasmirneule ja silkkikauluspaita, second hand. Kuvauspaikka Zabludowicz Collection.

Tässä vinkki kaikille joilla on vaikeuksia päästä liikkeelle aamuisin: muuta Lontooseen kerrostaloon jossa on 105 asuntoa, joissa kaikissa on vaiheittain menossa remppa. Työmiehet tulevat nimittäin aamukahdeksalta, ja jos eivät sinun asuntoon niin ainakin viereiseen.

Muita Lontoossa asumisen plussapuolia on se fakta, että aamuisin ei ainakaan naama turvota koska lämmitys ei ole ollut yöllä päällä.

Onneksi pikkuasiat eivät haittaa, kun vuoden alku on ollut aivan mahtava. Siihen palaan sen jälkeen kun olen saanut tehtyä 800 sanan haastattelun kolmessa tunnissa.

Kuva: Maxime Imbert, klik!

Rakastan loppualeja, koska niistä löytää laatua opiskelijabudjetille sopivilla hinnoilla. Jos klikkailisin nyt menemään, virtuaalinen ostoskorini täyttyisi Achilles Ion Gabrielin herrainkengillä, Nicolas Andreas Taraliksen Honest By:lle suunnittelemalla luomuvillamekolla ja Bruno Pietersin Honest By:n luomupellavapaidalla. Vaatekaappivuosi on hyvä aloittaa mustalla ja pohditulla yksinkertaisuudella.

Olen miettinyt uudenvuodenlupauksia, ja yksi niistä liittyy juuri vaatteiden ostamiseen. Olen pohtinut pitäisikö kokeilla vuotta ostoslakossa tai ostosten rajoittamista tiettyyn numeroon. Fakta on kuitenkin se, että en pysty jättämään väliin Suomessa kierrätyskeskuksia ja kirppareita. Miten voi sanoa ei ilmaiselle Sveitsissä tehdylle villa-kamelitakille tai ilmaisille Ballyn nilkkureille? Voiko Traidissa, paikallisessa UFF:ssa mitenkään jättää kahden punnan Alexander McQueenin vintagevillahousut rekille?

Noniin #firstworldproblemsit sikseen ja kivaa maanantai-iltaa kaikille. Onko kukaan muu ajatellut vaatekaappiin liittyviä uudenvuodenlupauksia?

Kuvat: LN-CC ja Honest By.