Olen pitänyt lupaukseni nauttia jokaisesta päivästä. Tänäänkin oli hyvä päivä. Olen istunut ja katsellut taivaalle. Olen nauttinut kahvini tuulen tuivertaessa hiuksiani. Olen rakentanut pilvilinnoja ja päättänyt toteuttaa monta hyvää projektia.

Eläköön elämä, tuntuu niin hyvältä.

Istun tumman sinisen auton takapenkillä, vasemmalla puolella. Olemme menossa kotiin. Ulkonaliikkumiskielto alkaa kohta. Meillä on kiire.

Yht äkkiä automme pysäytetään. Meitä piirittää vallankumoskaartilaiset. Heidän konekivääriensä piiput osoittavat meitä.

Meidät käsketään ulos autosta. Kädet ylhäällä ja pitäkään ne kämmen puoli auton katolla, komennus kuuluu. Käännämme selkämme vallankumouskaartilaisille ja nojaamme autoon. Auton toisella puolella seisoo puolisoni katson minuun ja minä häneen. Konekiväärin kylmä piippu on kaulallani.

Viestitän katseellani puolisolleni:” Tässäkö tämä elämä oli, hyvästi.” Tiedän hänen viestittävän hyvästejä myös minulle.

Minua heikottaa, pelkään, yritän suojella vastani, jossa lapsemme on vielä turvassa.

Meidät erotetaan toisistamme. Puolisoni ja minut. Siirryn käskystä taas auton takapenkille, vasemmalle puolelle. Istun hiljaa, pienenä. Puolisoni siirretään vallankumouskaartilaisten autoon.

Autot lähtevät liikkeelle. Tunnen pölyn tuoksun. Ilta on jo pitkällä. Istun hiljaa pienenä. Katson ulos autonillkunasta. Lähetän terveisiä, hyvästejä kaikille, jotka ovat mielessäni. Tiedän, että elämäni on nyt viime metreillä.

Autot ajavat peräkanaa suurkaupungissa, joka on ollut nyt kotini. Aika menettää merkityksensä. Istun hiljaa, pienenä.

Näen vuoren, jonne en ole vielä ehtinyt kiipeämään. Hyvästelen sen.

Näen jäätelökahvilan, jossa en ole vielä ehtinyt maistamaan kuuluisaa jääkahvia. Hyvästelen sen kin.

Pidän kättä vatsallani, hyvästelen ja pyydän anteeksi syntymättömän lapsemme, kauniin kukkani. Lapsen, jota olen koko elämäni odottanut. Tunnen sydämeni pakahtuvan surusta ja pelosta mutta en näytä sitä. en itke. Istun hiljaa pienenä.

Autot pysähtyvät kadun varrelle. Puolisoni juokseen luokseni, käskee minun olemaan aivan hiljaa.

Jään auton viereen seisomaan hiljaa, peloissani, pienenä. Aika kuluu ja toinen auto lähtee. Meidän auto on vielä paikallaan. Puolisoni tulee luokseni, ohjaa minut takapenkille, vasemmalle puolelle. Sulkee oven. Istun hiljaa käsi vatsallani.