Kesä…kait vuonna 65

Pieni vaaleahiuksinen, ehkäpä hieman pulleahko tyttö seisoo Kivikartiotien jalkakäytävän reunalla paljain jaloin. Varpaat ovat jo aika tummat pölystä ja hiekasta, siis likaiset. Tyttö vetää kananpojankeltaista puseroaan helmasta alaspäin juuri vatsan kohdalta joka on hippusen verran pyöreä. Tyttö taitaa olla kasvanut ulos puserosta. Juuri hetki sitten tyttö oli onnellinen ja hyvinkin tyytyväinen itseensä, kunnes kaksi ohikulkevaa naista olivat pysähtyneet tytön kohdalle ja ääneen kauhistelleen tytön lihavuutta. Tämä tokaisu naisilta oli pahoittanut pikku tytön mielen ja hän oli päättänyt selvittää asian, koska omasta mielestään pikku tyttö ei ole lihava. Äiti kotona on sanonut pikku tytön olevan hyvin syönneen näköinen ja sehän on aivan eri asia kuin lihava. Huolestuneena tyttö odottaa aikuista, joka jaksaisi kuunnella häntä. Hän pysäyttaa seuraavan kohdalle tulevan tädin ja sanoo kysyen:” Anteeksi, kun häiritsen mutta olenko minä lihava?” Täti hymyilee kauniisti pikku tytölle ja sanoo:” Et ole.”. Tyttö huokaisee, on tyytyväinen saamaansa vastaukseen ja lähtee leikkimään kotipihalle muiden Kivikartiotien lasten kanssa.