Odotukseni joogasta
Julkaistu 19.3.2015 TS Hyvinvointi/Minustako joogi?. Kun lukee paljon tietystä aiheesta ja päättää ryhtyä tuumasta toimeen, syntyy odotuksia. Viimeisimmässä kirjoituksessani mainitsin, että olen lukenut paljon joogasta ja seuraan muutamia joogaopettajia sosiaalisessa mediassa. Tästä seurauksena kerroin tavoitteekseni elämäntapaonnellisuus.
Olen aloittanut joogaharrastukseni pikkuhiljaa kehoani kuunnellen. Hyvin pian huomasin, että olen asettanut harrastukselleni odotuksia, tavoitteita ja unelmia. Niin lyhyt- kuin pitkäaikaisia.
Selkeimmäksi lyhytaikaiseksi tavoitteeksi ja jopa odotukseksi itselleni on muodostunut onnistumisen ilo. Onnistumisen ilo uusia asioita tehdessä ja uskaltaessa on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita, joita elämässä voi kokea.
Näinkin pienen ajan puitteissa olen huomannut, että jooga tuottaa minulle onnistumisen iloa joka kerta. Se on ihana tunne ja saa kyllä mielen todella positiiviseksi.
Pitkäaikaisia tavoitteita onkin sitten enemmän. Odotuksiksi tähän kategoriaan voisi mainita sen, että kehon voima kasvaa, asanat (eli asennot) kehittyvät, yleinen vireystila parantuu, ajattelutapa vaihtuu yhä positiivisemmaksi ja henkinen ja fyysinen minä tulevat yhä lähemmäksi toisiaan. Ja tietysti se aiemmin mainittu elämäntapaonnellisuus.
Yksi mielessä siintävä unelma ja tavoite on oppia seisomaan käsillä. Tiedän, että se ei ole mikään aloittelevan joogaajan juttu. Siksi se onkin pitkäaikainen tavoite. Teen hieman joogaa joka päivä, jolloin kehityn joka päivä.
Minulla on myös niin sanottuja materialistisempia unelmia. Olisi todella hienoa käydä joogaretriiteissä Suomessa ja ulkomailla. Olisi myös ihanaa osallistua erilaisiin joogaan liittyviin työpajoihin.
Kaikista hienointa, ainakin tällä hetkellä, olisi päästä sosiaalisessa mediassa seuraamieni joogaopettajien retriiteille tai tunneille. Ehkä joskus.
Ilman unelmia ja tavoitteita elämä olisi hyvin tylsää. Siksi halusin jakaa teille nämä omat odotukseni, tavoitteeni ja unelmani. Niistä saa inspiraatiota ja jaksaa jatkaa harrastusta kohti parempaa minää.
– Tiia