Monsuunimantroja

Julkaistu 18.10.2015 TS Hyvinvointi/Minustako joogi?.

Kerroin viime viikolla, että olen lukenut Satu Rommin kirjaa Monsuunimantroja. Sain kirjan torstaina luettua. Kirjan on paljon ajatuksia nostattava teos. Todella paljon käsitelty aihe on nimenomaan nykypäivän kiire, varsinkin länsimaissa. Joogasta on tullut suuri bisnes, ja sen alkulähteet on unohdettu. Joogasta on tullut muotia.

Sanoin viime viikolla, että matkakuume Intiaan ja Mysoreen on herännyt. Mutta en enää tiedä? Kirja herätti niin paljon ajatuksia. Haluan haluta sinne oikeista syistä, enkä siksi, että kaikki muutkin käyvät. En halua lähteä Intiaan asti palvomaan aurinkoa ja oleilemaan hienossa hotellissa kaikkine hienouksineen. Sitten kun sen aika on, haluan sinne joogan alkulähteille.

Olen kiinnostunut sanskritin kielestä, mutta en haluaisi ihooni pysyvää jälkeä jostain, josta en voi olla aivan varma. Kirjassa kerrottiin muun muassa, että jalka on ruumiin alhaisin osa, jolloin pyhää sanskritin kieltä ei saa edes hipaista jalalla. Monet saattavat ottaa tatuoinnin esimerkiksi nilkkaan, jossa se näyttää kivalta, mutta ei ole tietoinen kulttuurillisista näkemyksistä sanskritin kieltä koskien.

Yksi mielenkiintoisimmista näkökulmista kirjassa on arvojen pohtiminen joogan yleistymiseen verrattuna. Itse pohdin heinäkuun lopulla lyhyesti miten omat käsitykseni ovat muuttuneet joogan aloittamisen myötä. Mainitsin esimerkkeinä luonnon edun ajattelemisen, shoppailun huomattavan vähenemisen ja kasvisten lisääntymisen lautasella. Näistä voisi vetää ainakin kolme arvoa: luonto, arvostaminen ja kestävyys.

Rommi pohtii joogan yleistymistä: joka nurkassa on joogastudio, ja tunneille halutaan mahdollisimman paljon porukkaa, mutta miten tämä näkyy muulle maailmalle? Kirjassa tarkastellaan asiaa arvojen näkökulmasta: jos jokaisen arvot muuttuisivat heidän aloitettuaan joogan, saattaisi olla, että joogasta tulisi eräänlainen positiivinen muutosvoima. Kirjailija ei kuitenkaan tunnu uskovan tähän, koska länsimaisessa joogakulttuurissa keskitytään ruokkimaan omaa hyvää olon tunnetta, ja kaikki kriittisyys joogaa kohtaan lopetetaan alkuunsa. Rommi sanoo, että positiivisen voiman mahdollistamiseksi joogan tulevaisuudesta tulisi voida puhua avoimesti ja kriittisesti.

Suosittelen kirjaa aloitteleville joogeille, sekä kaikille, jotka haluavat kyseenalaistaa nykymaailman kiireen, sekä uusia kysymyksiä itselleen pohdittavaksi. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.

 

– Tiia